Historia

Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu

SUOMEN NUORISOPSYKIATRINEN YHDISTYS  –  40 TOIMINTAVUOTTA

Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perus­tava kokous pidet­tiin 3.11.1977. Uuden yhdis­tyk­sen tavoit­teeksi mää­ri­tel­tiin nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen tut­ki­muk­sen, kou­lu­tuk­sen ja hoi­don sekä eri tie­tee­na­lo­jen ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian väli­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen edistäminen.

Yhdis­tys jul­kaisi vuonna 2007 kir­jan ”Vie­rai­den ääniä”, minkä Irja Kan­ta­nen ja Veikko Aal­berg toi­mit­ti­vat. Se on myös yhdis­tyk­sen 30-vuotisjuhlakirja, ja sisäl­tää yhdis­tyk­sen 30-vuotishistoriikin.

SUOMEN NUORISOPSYKIATRISEN YHDISTYKSEN TOIMINTA VUOSINA 2007 – 2017

Jäse­nistö

Yhdis­tyk­sen toi­minta on moniam­ma­til­lista. Vuonna 2017 uusit­tu­jen yhdis­tyk­sen sään­tö­jen mukaan yhdis­tyk­sen var­si­nai­seksi jäse­neksi voi­daan hyväk­syä Suo­messa lail­lis­tettu lää­käri, psy­ko­logi, sai­raan­hoi­taja tai muu yhdis­tyk­sen toi­mia­lalla työs­ken­te­levä hen­kilö.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen jäsen­mää­rän kehi­tys

Vuosi	Jäsenmäärä
1977	12
1980	131
1990	334
2000	476
2005	446
2010	447
2016	420

Yhdis­tyk­set kun­nia­jä­se­niä ovat Vappu Tai­pale, Veikko Aal­berg ja Ilpo Lahti.

Yhdis­tyk­sen tie­do­tus on tapah­tu­nut jäsen­kir­jein, jotka vuo­desta 2013 on lähe­tetty säh­kö­pos­tilla. Vuo­desta 2015 jäsen­kirje on lähe­tetty jokai­sen hal­li­tuk­sen kokouk­sen jäl­keen, yhteensä 4-5 kir­jettä vuo­dessa ajan­koh­tai­sista aiheista. Yhdis­tyk­sellä on koti­si­vut, joita viime vuo­det on yllä­pi­tä­nyt Olli Rantula.

Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jat ja sihteerit

Puheen­joh­ta­jat	Toi­mi­vuo­det	Sih­tee­rit	Toi­mi­vuo­det
Veikko Aal­berg	2005 – 2009	Irja Kan­ta­nen	2005 – 2013
Eila Lauk­ka­nen	2009 – 2015	Kris­tiina Serimaa	2013 –
Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu	2015 –

Muut hal­li­tuk­sen jäse­net vuonna 2017 ovat Eila Lauk­ka­nen, Mauri Mart­tu­nen, Tiina Tuo­mi­nen, Antti Hent­to­nen, Tanja Rii­hi­mäki ja Seija Ollikainen.

NUORISOPSYKIATRINEN KOULUTUSTOIMINTA 

Kou­lu­tus on ollut yksi yhdis­tyk­sen perus­teh­tä­vistä. Kou­lu­tus­toi­min­taa edel­leen akti­voi­maan perus­tet­tiin vuonna 2006 kou­lu­tus­toi­mi­kunta, jonka teh­tä­väksi mää­ri­tel­tiin moni­puo­li­sen kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­mi­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian alalla toi­mi­ville työn­te­ki­jöille. Ensim­mäi­sen kou­lu­tus­toi­mi­kun­nan kut­sui kokoon pro­fes­sori Veikko Aal­berg ja se kokoon­tui 8.2.2007. Pai­kalla oli­vat myös psy­ko­logi Olli Salo, psy­koa­na­lyy­tikko Levas Kovars­kis, yli­hoi­taja Teija Rin­ta­mäki ja yli­lää­käri Kari Haukkamaa.

Vuonna 2017 kou­lu­tus­toi­mi­kun­nan puheen­joh­taja on Olli Salo ja muut jäse­net ovat Seija Olli­kai­nen, Jani Kjäll, Leena Jaak­kola sekä Krista Papp.

Kou­lu­tus­päi­vät on pidetty vuo­sit­tain keväällä ja syk­syllä, yleensä ne ovat olleet kaksipäiväiset.

Kou­lu­tus­päi­vien tee­mat 2007-2017

Vuosi	Kou­lu­tus­päi­vien teemat
2007	Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen 30-vuotisjuhlaseminaari
2008	Nuori, van­hem­muus ja perhe Nuori, van­hem­muus ja perhe II: ongel­mia per­heen sisällä ja ulkopuolella
2009	Tra­ge­dia: Ihmi­nen ja viha Ruu­mis, aivot ja mieli
2010	Koti jää – sijoi­tettu nuori ter­vey­den­huol­lon ja las­ten­suo­je­lun raja­ve­sillä Net­ti­nuori ja net­ti­hoito – mitä nuo­ren kanssa työs­ken­te­le­vän tulee tie­tää internetistä?
2011	Kun avo­hoito ei riitä Jalat alle, nuorisopsykiatria!
2012	Nuo­ruusikä ja psy­koosi Häi­riö­käy­tös ja syrjäytyminen
2013	Vauh­din hur­masta mie­len tur­maan: näkö­kul­mia kak­si­suun­tai­sen mie­lia­la­häi­riön tut­ki­muk­seen, hoi­toon ja dyna­miik­kaan Sukupuoli/seksuaalisuus – moni­nais­ten ilmiöi­den koh­taa­mi­nen nuorisopsykiatriassa
2014	Psyyk­ki­nen trauma ja dis­so­si­aa­tio – vanha ilmiö uusi käsi­tys ADHD-oireinen nuori
2015	Kiusa­tut – yhteis­kun­nal­li­sesta ilmiöstä psyyk­ki­seen pato­lo­gi­aan Itse­tu­hoi­nen nuori
2016	Moni­kult­tuu­ri­suu­den haas­teet nuo­ri­sop­sy­kiat­riassa Onx mun pakko?
2017	Näkö­alat­to­muutta vai mie­len­häi­riötä Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen 40-vuotisjuhlaseminaari

Yhdis­tys on teh­nyt ohjel­maeh­do­tuk­sia ja orga­ni­soi­nut kou­lu­tus­oh­jel­mia Lää­kä­ri­päi­ville. Ilpo Lahti on toi­mi­nut näissä vas­tuu­hen­ki­lönä ja ideoijana.

Yhdis­tys orga­ni­soi semi­naa­rin ESCAP:n (Euro­pean Society for Child and Ado­lescent Psyc­hiatry) kongres­siin Hel­sin­gissä kesällä 2011, tee­mana “ From Research to Prac­tice – Ado­lescent Psyc­hiatry in Fin­land Today”.

Yhdis­tyk­sen edus­ta­jat ovat osal­lis­tu­neet nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­kä­rei­den kokouk­siin kah­desti vuo­dessa. Kokoon­tu­mi­sissa on kou­lu­tusta ja kes­kus­te­lua ajan­koh­tai­sista nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa kos­ke­vista aiheista kuten pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­sestä ja ajan­koh­tai­sesta lainsäädännöstä.

Nuo­ri­so­tie­don kirjasto

Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen kir­ja­ko­koelma on Nuo­ri­so­tie­don kir­jas­tossa. Kokoel­man uutuu­det päi­vit­ty­vät kir­ja­lis­talle.

Nuo­ri­soa­lan val­ta­kun­nal­li­nen eri­kois­kir­jasto sijait­see Allianssi-talossa Hel­sin­gin
Itä-Pasilassa. Kai­kille avoin moni­tie­teel­li­nen kir­jasto tar­joaa tie­toa nuo­ri­so­tut­ki­muk­sesta kiin­nos­tu­neille ja nuor­ten parissa työskenteleville.

Kir­jas­to­pal­ve­luja voi käyt­tää netin kautta, säh­kö­pos­titse, puhe­li­mitse tai käy­mällä pai­kan päällä. Asiak­kaille teh­dään tie­don­ha­kuja ja aineis­toa lähe­te­tään tar­vit­taessa pos­titse. Tie­dot kir­jas­ton vali­koi­mista ja moni­puo­li­sista pal­ve­luista löy­ty­vät sivulta www.nuorisotiedonkirjasto.fi.

Vuonna 2016 Kari Pylk­kä­nen lah­joitti noin 250 nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa ja psy­ko­pa­to­lo­giaa käsit­te­le­vää kir­jaa Nuo­ri­so­tie­don kirjastoon.

Apu­ra­hat

Yhdis­tys on jaka­nut apu­ra­hoja yhdis­tyk­sen jäse­nille nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa sivua­van tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen edis­tä­mi­seen ja matka-apurahoja kan­sain­vä­li­siin nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­siin kongres­sei­hin. Hakuaika on aina keväällä päät­tyen huh­ti­kuun lopussa.

NUORISOPSYKIATRISTEN  PALVELUJEN  KEHITTÄMINEN – AVOHOIDONLAATUHANKE – NALLE-projekti                 

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys päätti vuonna 2009 käyn­nis­tää Kari Pylk­kä­sen aloit­teesta nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen avo­hoi­don laa­tu­hank­keen. Tavoit­teena oli ensin laa­tia laa­tu­kri­tee­rit ja myö­hem­min kar­toit­taa nii­den toteu­tu­mi­nen vuonna 2010 mah­dol­li­sim­man kat­ta­valla avo­hoi­don toi­min­nan arvioin­nilla. Hanke toteu­tet­tiin nimellä ”Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen avo­hoi­don laa­dul­li­nen eva­luointi ” (NALLE-projekti). Lop­pu­ra­portti, minkä Kari Pylk­kä­nen kir­joitti, jul­kais­tiin yhdis­tyk­sen toi­mesta vuonna 2013.

NALLE-projektissa 2010 kar­toi­tet­tiin yli­lää­kä­reille suun­na­tulla kyse­ly­ly­tut­ki­muk­sella nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen avo­hoi­don pal­ve­lu­jen laa­tua. Saa­dut vas­tauk­set kat­toi­vat 84 % koko maan pal­ve­luista. Laa­tua arvioi­tiin laa­tusuo­si­tuk­sen mit­ta­reilla. Pal­ve­luissa tapah­tu­neita muu­tok­sia ver­rat­tiin vuo­den 2002 NUOTTA-kartoituksen tuloksiin.

Ikä­ra­joi­hin perus­tuva oikeus avo­hoi­don pal­ve­lui­hin oli 70 %:lla 13 – 22-vuotiaista nuo­rista. Vas­taava luku oli vuonna 2002 78 %. Poti­las­määrä oli lisään­ty­nyt 67 % vuo­sina 2002 – 2010, käyn­ti­määrä 55 %, käyn­nit hen­ki­lö­työ­vuotta kohti 20 % ja voi­ma­va­rat 39 %. Käyn­ti­mää­rän huo­mat­ta­vasti voi­ma­va­roja suu­rempi kasvu hei­jas­te­lee lisään­ty­nyttä hen­ki­lös­tön kuor­mi­tusta 2000-luvulla.

Laa­dun osa-alueiden mit­ta­rei­den kes­kiarvo astei­kolla 0-5 oli koko maassa 3,5, hyvän ja tyy­dyt­tä­vän välillä. Eni­ten kehit­tä­mistä todet­tiin mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luissa ja psy­ko­te­ra­pia­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­sessä. Myös nuor­ten kun­tou­tus näyt­täy­tyi kir­ja­vana ja kehit­ty­mät­tö­mänä. Puut­teita oli myös voi­ma­va­ro­jen suh­teessa kysyn­tään. Hoi­don tar­peesta koh­dat­tiin vain 60 %.

Yli 20 % poti­laista sai psy­ko­te­ra­piaa omana tuo­tan­tona, mikä on taval­li­sin tera­pian tuo­tan­to­malli. Tar­jolla oli aina­kin 13 psy­ko­te­ra­pia­muo­toa. Ylei­sintä oli psy­ko­dy­naa­mi­nen psy­ko­te­ra­pia, seu­raa­vaksi ylei­sintä oli per­he­te­ra­pia ja kol­man­neksi kog­ni­tii­vi­nen tera­pia. Tar­jolla oli myös musiik­ki­te­ra­piaa, kuva­tai­de­te­ra­piaa ja toi­min­ta­te­ra­piaa. Puu­tetta oli eni­ten dynaa­mi­sen ja kog­ni­tii­vi­sen tera­pian tarjonnasta.

Laa­duk­kaim­pia osa-alueita oli­vat moniam­ma­til­li­set tii­mit, eri­kois­lää­kä­rin tai eri­kois­tu­van lää­kä­rin tut­ki­muk­set, per­he­ta­paa­mi­set, hoi­to­suh­tei­den työ­noh­jaus ja psy­ko­te­ra­piao­saa­mi­nen. Puo­lella hen­ki­lös­töstä oli psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tus, mikä on kor­kea luku suo­ma­lai­sessa mie­len­ter­veys­työssä. Psy­ko­te­ra­peut­tien osuus hen­ki­lös­töstä oli kui­ten­kin alen­tu­nut vuo­desta 2002, jol­loin se oli 64 %.

Nuor­ten masen­nus­lää­ki­tys aloi­tet­tiin hyvin har­voin ilman edel­tä­vää eri­kois­lää­kä­rin tut­ki­musta. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­kois­lää­kä­rien viroista oli täy­tetty 71 %. Lisäksi yksi­köissä oli muita lää­kä­reitä. Mui­den vir­ko­jen täyt­tö­aste oli lähes 100 %. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria näyt­täy­tyi kiin­nos­ta­vana erikoisalana.

ERI TIETEENALOJEN JA NUORISOPSYKIATRIAN VUOROVAIKUTUS

Kon­sen­sus­ko­kous

Yhdis­tys osal­lis­tui Kon­sen­sus­ko­kouk­seen Nuor­ten hyvin- ja pahoin­voin­nista Hana­saa­ressa vuonna 2010. Hal­li­tuk­sen jäse­nistä Mauri Mart­tu­nen oli mukana kokouk­sen suun­nit­te­lu­ryh­mässä, Eila Lauk­ka­nen piti esi­tel­män ”Nuo­ruusiän psyyk­ki­nen kehi­tys” ja Kari Pylk­kä­nen oli kon­sen­sus­pa­nee­lin jäsen.

Osal­lis­tu­mi­nen nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen eri­tyis­pä­te­vyy­den perustamiseen

Yhdis­tys oli aktii­vi­sesti mukana, kun nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen eri­tyis­pä­te­vyyttä perus­tet­tiin.  Ilpo Lahti ja Mauri Mart­tu­nen osal­lis­tui­vat perus­ta­mi­seh­do­tuk­sen tekemiseen.

Suo­men Lää­kä­ri­liitto hyväk­syi 5.6.2014 eri­tyis­pä­te­vyys­oh­jel­man. Nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen eri­tyis­pä­te­vyys on hyvin monen eri­koi­sa­lan yhtei­nen; se sopii hyvin sekä opis­ke­lu­ter­vey­den­huol­lossa että eri­kois­sai­raan­hoi­dossa nuo­ria hoi­ta­ville lääkäreille.

Käypä  hoito

Yhdis­tys on toi­mi­nut yhteis­työssä Suo­men Lää­kä­ri­seura Duo­deci­min kanssa ja osal­lis­tu­nut yhtenä isän­täyh­dis­tyk­senä ADHD:n ja Kak­si­suun­tai­sen mie­lia­la­häi­riön Käypä hoito-suositukseen, osal­lis­tu­nut syö­mis­häi­riöi­den Käypä hoito-suosituksen ja osal­lis­tuu käy­tös­häi­riöi­den ja ahdis­tu­nei­suus­häi­riöi­den Käypä hoito-suosituksen laatimiseen.

”Las­tenp­sy­kiat­ria ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ria” oppikirja

Yhdis­tys oli osal­taan mukana, kun kir­joi­tet­tiin yhteistä kah­den eri eri­koi­sa­lan oppi­kir­jaa. Hal­li­tuk­sen jäse­niä oli toi­mi­tus­kun­nassa ja asian­tun­ti­joina kir­joit­ta­massa teosta.  ”Las­tenp­sy­kiat­ria ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ria” ilmes­tyi Duo­deci­milta vuonna 2016.

TERVEYSPOLIITTINEN VAIKUTTAMINEN

Edus­kun­nan nuor­ten mie­len­ter­veys­työn tuki­ryhmä (NMT)

Veikko Aal­berg ja kan­san­edus­taja Aila Palo­niemi oli­vat aloit­teel­li­sia, kun nuor­ten mie­len­ter­vey­s­asioista kiin­nos­tu­neet kan­san­edus­ta­jat kut­sut­tiin ensi ker­taa koolle 12.3.2008 jär­jes­tet­tyyn tilai­suu­teen, mihin osal­lis­tui myös SNPY:n hal­li­tuk­sen edustajat.

NMT:n tar­koi­tuk­sena on viedä eteen­päin nuor­ten mie­len­ter­vey­den pal­ve­luita edis­tä­vää poli­tiik­kaa. Tuki­ryhmä toi­mii edus­kun­ta­puo­luei­den kes­ken poik­ki­po­liit­ti­sesti. Ryhmä levit­tää tie­toa kan­san­edus­ta­jille ja muille kes­kei­sille päät­tä­jille esi­mer­kiksi jär­jes­tä­mällä semi­naa­reja ja kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia. NMT:n taus­tayh­tei­sönä toi­mii Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys ja muita vii­me­ai­kai­sia yhteis­työ­ta­hoja ovat olleet Psy­ko­lo­gi­liitto, Allianssi, Vamos, SVEPS ja Sosped.

Lausun­not

Yhdis­tys on anta­nut vuo­sit­tain lausun­toja ja kan­nan­ot­toja ajan­koh­tai­siin laki- ja asetusluonnoksiin.

KANSAINVÄLISET YHTEYDET

Tiina Tuo­mi­nen osal­lis­tui vuonna 2010 Boc­hu­missa jär­jes­te­tyille Der Berufs­ver­band für Kinder- und Jugendp­syc­hiat­rie, Psyc­ho­so­ma­tik und Psyc­hot­he­ra­pie in Deutschland- jär­jes­tön vuo­si­päi­ville ja hän piti siellä esi­tel­män, missä hän kuvasi Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­rista järjestelmää.

Tiina Tuo­mi­nen on vuo­desta 2014 alkaen toi­mi­nut SNPY:n ja Psy­kiat­riyh­dis­tyk­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen jaok­sen ehdo­tuk­sen mukai­sesti, ja Lää­kä­ri­lii­ton val­tuut­ta­mana, nuo­ri­sop­sy­kiat­rian edus­ta­jana UEMS:ssa. Suo­mesta mukana on myös las­tenp­sy­kiat­rian edustaja.

Virosta on kut­suttu edus­ta­jia yhdis­tyk­sen kou­lu­tus­päi­ville Hel­sin­kiin ja yhdis­tys jär­jesti Tal­lin­nassa semi­naa­rin 26.8.2016 pai­kal­li­sille kol­le­goille eri nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­siin tee­moi­hin liittyen.

Yhdis­tys on kut­su­nut ulko­mai­sia asian­tun­ti­joita kou­lut­ta­jiksi yhdis­tyk­sen kou­lu­tus­päi­ville. Marianne Leuzinger-Bohleber Sak­sasta luen­noi ADHD:sta kär­si­vien nuor­ten psy­ko­te­ra­peut­ti­sesta hoi­dosta vuonna 2014. Yhdis­tyk­sen 40-vuotisjuhlaseminaariin kut­sut­tiin Peter Fonagy Iso-Britannista.

UUTTA  VIIME VUOSINA

Vuo­den nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen teko

Yhdis­tys on jaka­nut ”vuo­den nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen teko” pal­kin­non vuo­desta 2014 alkaen yhdis­tyk­sen jäse­nelle, joka on ansioi­tu­nut nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ken­tällä. Ensim­mäi­nen pal­kittu oli psy­ko­logi Katja Myl­ly­viita, joka sai pal­kin­non kir­jas­taan ”Vapaaksi viil­te­lystä”. Vuonna 2015 pal­kit­tiin sai­raan­hoi­taja, per­he­te­ra­peutti Raili Erk­kilä pit­kä­jän­tei­sestä työstä las­ten­suo­je­lun pii­rissä ole­vien nuor­ten kanssa ja vuonna 2016 sai­raan­hoi­taja, ryh­mäp­sy­ko­te­ra­peutti Riitta Pel­ko­nen. Hän on aktii­vi­sesti teh­nyt työtä nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen asian­tun­te­muk­sen vie­mi­seksi perus­ta­solle, mm ollut kehit­tä­mässä nuor­ten stres­sin­hal­lin­ta­kurs­sia (maestro).

Neu­rop­sy­kiat­ri­nen verkosto

Kou­lu­tus­päi­vien yhtey­dessä on vuo­desta 2014 alkaen kokoon­tu­nut ns neu­rop­sy­kiat­ri­nen ver­kosto, jonka vas­tuu­hen­ki­lönä on toi­mi­nut nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­kois­lää­käri, las­ten­neu­ro­logi Tuomo Ron­kai­nen. Tilai­suuk­sissa on ollut kou­lu­tusta ajan­koh­tai­sista neu­rop­sy­kiat­ri­aan liit­ty­vistä tee­moista ja toi­saalta osal­lis­tu­jat ovat voi­neet esi­tellä oman alu­eensa työs­ken­te­ly­ta­poja ja saada vink­kejä toi­nen toisiltaan.

ALUETOIMIKUNNAT JA ALUEELLISET YHDISTYKSET

Keski-Suomen ja Itä- ja Kaakkois-Suomen alue­toi­mi­kun­nat sekä Sata­kun­nan nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys ovat olleet alueil­laan mer­kit­tä­viä ja aktii­vi­sia nuo­ri­sop­sy­kiat­ris­ten kou­lu­tus­ten järjestäjiä.

KARI PYLKKÄNEN

In memo­riam: Kari Pylk­kä­nen 28.6.1944 – 4.2.2017

Pro­fes­sori, nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­kois­lää­käri ja psy­koa­na­lyy­tikko Kari Pylk­kä­nen meneh­tyi hel­mi­kuussa 2017. Hän oli yksi yhdis­tyk­sen perus­ta­ja­jä­se­nistä. Hän toimi yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jana, jäse­nenä ja kunniajäsenenä.

Kari Pylk­kä­sen mer­ki­tystä suo­ma­lai­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mi­sessä on vai­kea kuvata – hän kir­joitti artik­ke­leja ja kir­joja, opetti, kou­lutti, työ­noh­jasi ja oli luot­ta­mus­hen­kilö. Hän oli ver­kos­toi­tu­nut Suo­messa ja ulko­mailla. Hän hah­motti koko­nai­suuk­sia, oli puhu­jana sel­keä ja joh­don­mu­kai­nen, ja hän oli myös kynä­mies ver­taansa vailla.

Kari Pylk­kä­nen toimi laa­jalla ken­tällä psy­kiat­rian alalla.

Psy­kiat­rian Tut­ki­mus­sää­tiön koti­si­vuilla hal­li­tuk­sen puheen­joh­taja Jouko Lönn­qvist kirjoittaa:

Psy­kiat­rian Tut­ki­mus­sää­tiön pit­kä­ai­kai­nen hal­li­tuk­sen jäsen (1990-) ja vara­pu­heen­joh­taja (2004-) pro­fes­sori Kari Pylk­kä­nen meneh­tyi pit­kä­ai­kai­seen sai­rau­teen, mutta yllät­täen, hel­mi­kuun nel­jän­tenä päi­vänä. Kari Pylk­kä­sen mer­kit­tävä elä­män­työ ulot­tuu koko suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan, sosiaali- ja ter­vey­den­huol­toon sekä eri­tyi­sesti mie­len­ter­veys­työ­hön ja psy­kiat­ri­aan. Lah­jak­kaan moni­toi­mi­jan elä­män­kul­kua ja työtä on valo­tettu tar­kem­min muun muassa Hel­sin­gin Sano­mien (www.hs.fi/muistot) ja Suo­men Lää­kä­ri­leh­den pals­toilla (www.laakarilehti.fi/liitossa/in-memoriam). Psy­kiat­rian Tut­ki­mus­sää­tiö sai naut­tia Karin roh­keasta ja luo­vasta osal­lis­tu­mi­sesta sää­tiön tar­koi­tuk­sen toteut­ta­mi­seen yli 25 vuo­den ajan. Muis­tamme tätä aikaa suu­rella kiitollisuudella.

Siu­naus tapah­tui Paa­va­lin kir­kossa 11.3.2017 hänen valit­se­mal­laan tavalla. Vii­mei­nen viesti kuul­tiin lau­lussa ”Sydä­meni tänne jää”. Kari pois­tui ikui­seen rau­haan saat­to­musiik­ki­naan ”Oi kal­lis Suomenmaa”.

Kari, vies­tisi on kuultu!

SNPY oli Kari Pylk­kä­selle tär­keä. Hän teki yhdis­tyk­selle mer­kit­tä­vän kir­ja­lah­joi­tuk­sen kuo­le­maansa edel­tä­vänä vuonna. Vii­mei­sen ter­veh­dyk­sen yhtey­dessä Kari Pylk­kä­sen arkulle ei las­kettu kuk­kia.  Hänen toi­veensa mukai­sesti hänen muis­to­aan kun­nioit­ta­neille tuo­tiin esiin mah­dol­li­suus raha­lah­joi­tuk­sesta yhdis­tyk­selle. Ker­ty­neet varat käy­te­tään Kari Pylk­kä­sen tah­don mukai­sesti psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tuk­sen tuke­mi­seen ja edistämiseen.

Yhdis­tys on syvästi kii­tol­li­nen Kari Pylk­kä­sen elä­män­työstä. Kari Pylk­kä­sen pois­meno oli suuri mene­tys nuo­ri­sop­sy­kiat­rialle ja yhdistykselle.

LOPUKSI

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria on Suo­messa kes­ki­suuri eri­koi­sala eri­kois­lää­kä­rei­den mää­rällä arvioi­tuna. Kun eri­koi­sa­loja on 50, on 29 eri­koi­sa­laa pie­nem­piä kuin nuorisopsykiatria.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen pal­ve­lu­jär­jes­telmä tar­joaa pal­ve­luja moniam­ma­til­li­sesti ja moni­muo­toi­sesti. Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys kokoaa eri ammat­ti­kun­nat kou­lu­tus­päi­ville kah­desti vuo­dessa. On pidetty tär­keänä tar­jota monia­laista tietoa.

Yhdis­tyk­sen toi­minta elää ajassa. Yhdis­tys on teh­nyt 40 vuotta pit­kä­jän­teistä työtä kor­kea­laa­tuis­ten nuo­ri­sop­sy­kiat­ris­ten pal­ve­lu­jen puo­lesta. Yhdis­tys jat­kaa tavoit­tei­densa mukaista toimintaansa.

KIRJALLISUUTTA

ADHD (aktii­vi­suu­den ja tark­kaa­vuu­den häi­riö, lap­set ja nuo­ret). Käypä hoito-suositus. Suo­ma­lai­sen Lää­kä­ri­seu­ran Duo­deci­min, Suo­men Las­ten­neu­ro­lo­gi­nen yhdis­tys ry:n, Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen ja Suo­men Las­tenp­sy­kiat­riyh­dis­tyk­sen aset­tama työ­ryhmä. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Lää­kä­ri­seura Duo­decim, 31.5.2017. Saa­ta­villa Inter­ne­tissä: www.kaypahoito.fi.

Ger­gov V, Lind­berg N, Tai­nio V-M, Mart­tu­nen M. Nuor­ten osto­pal­ve­lup­sy­ko­te­ra­piat – mitä oste­taan ja kenelle. Suom Lää­kä­ril 2013;68:51-56.

Haapasalo-Pesu K-M. Sijais­huol­lossa ole­ville nuo­rille oma psy­kiat­rian polikli­nikka. Suom Lää­kä­ril 2010;29:4112-3.

Haapasalo-Pesu K-M. Sil­lan raken­nusta las­ten­suo­je­lu­lai­tos­ten ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen eri­kois­sai­raan­hoi­don välille Sata­kun­nassa. Turun Ammat­ti­kor­kea­koulu, Oppi­ma­te­ri­aa­leja 69, Timonen-Kallio E & Pelan­der T (toim.). Las­ten­suo­je­lun ja psy­kiat­rian rajapinnoilla.

Haapasalo-Pesu K-M. Psyy­ken­lääk­keitä mää­rä­tään yhä useam­min lap­sille ja nuo­rille. Suom Lää­kä­ril 2015;23:12. Pääkirjoitus

Haapasalo-Pesu K-M, Karu­kivi M. Uni­häi­riö kät­key­tyy monen nuo­ren mie­len­ter­vey­son­gel­miin. Duo­decim 2012;2:2319-25.

Hara­vuori H, Mui­no­nen E, Kanste O, Mart­tu­nen M. Mielenterveys- ja päih­de­työn  mene­tel­mät opis­ke­lu­ter­vey­den­huol­lossa. Opas arvioin­tiin, hoi­toon ja käy­tän­töi­hin. Ohjaus 20/2016. Ter­vey­den ja Hyvin­voin­nin lai­tos. Juve­nes Print – Suo­men Yli­opis­to­paino Oy, Hel­sinki 2017.

ISBN (pai­nettu) 978-952-302-721-3, ISSN (pai­nettu) 1798-0097, ISBN (verkko) 978-952-302-722-0, ISSN (verkko) 1798-0097.

Hara­vuori H, Suo­ma­lai­nen L, Mart­tu­nen M. Joke­lan ja Kau­ha­joen nuor­ten psyyk­ki­nen hyvin­vointi – miten nuo­ret voi­vat tänään. Duo­decim 2010;126:2661-2668.

Kak­si­suun­tai­nen mie­lia­la­häi­riö. Käypä hoito-suositus. Suo­ma­lai­sen Lää­kä­ri­seu­ran Duo­deci­min, Suo­men Psy­kiat­riyh­dis­tys ry:n ja Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen aset­tama työ­ryhmä. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Lää­kä­ri­seura Duo­decim, 19.06.2013 . Saa­ta­vissa Inter­ne­tissä: www.kaypahoito.fi.

Kaltiala-Heino R, Mart­tu­nen M, Fröjd S. Lisään­ty­vätkö nuor­ten mie­len­ter­vey­den ongel­mat? Suom Lää­kä­ril 2015;70:1908-1912.

Kanste O, Hara­vuori H, Koli­maa M, Vorma H, Fagerlund-Jalokinos S, Suvi­saari J, Mui­no­nen E, Mart­tu­nen M. Mielenterveys- ja päih­de­työ opis­ke­lu­ter­vey­den­huol­lossa. Pal­ve­lut, mene­tel­mät ja yhteis­työ. THL työ­pa­peri 19/2016.

Karu­kivi M, Hau­tala L, Haapasalo-Pesu K-M, Liuk­sila P-R, Jou­ka­maa M, Saa­ri­järvi S. Nuor­ten alek­si­ty­mia on yhtä yleistä kuin aikuis­ten. Suom Lää­kä­ril 2009;10:915-20.

Karu­kivi M, Mäkelä A, Haapasalo-Pesu K-M. Akuut­ti­työ­ryhmä tehosti nuo­ri­sop­sy­kiat­rista avo­hoi­toa Sata­kun­nassa. Suom Lää­kä­ril 2013,40:2524-8a.

Karu­kivi M, Suo­ma­lai­nen K, Hal­la­maa H, Haapasalo-Pesu K-M. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen kun­tou­tus toi­mii laa­duk­kaasti osana eri­kois­sai­raan­hoi­toa. Suom Lää­kä­ril 2015;20;1436-8.

Kek­ko­nen V, Kivi­mäki P, Lauk­ka­nen E. Vai­kut­taako alko­holi nuor­ten aivo­jen kehi­tyk­seen? Suom Lää­kä­ril 2014;8:549-554.

Kin­nu­nen P, Lauk­ka­nen E, Kylmä J. Nuo­ruusiän van­hem­pi­suh­tei­den, päih­de­käy­tön ja kou­lu­ko­ke­mus­ten yhteys var­hai­sai­kui­suu­den mie­len­ter­vey­teen. Sosi­aa­li­lää­ke­tie­teel­li­nen Aika­kaus­lehti 2010;47:234-43.

Lauk­ka­nen E. Nuor­ten psy­ko­te­ra­pian uudet mah­dol­li­suu­det. New pos­si­bi­li­ties in ado­lescent psychotherapy.Suom Lää­kä­ril 2012;13:1053-9.

Lauk­ka­nen E, Kemppi T, Kylmä J, Airak­si­nen A, Hent­to­nen A, Haa­tai­nen K. SIHTI-interventio. Nuor­ten ongel­mien ja elä­män­ti­lan­teen koko­nais­val­tai­nen arviointi perus­ta­son ja eri­kois­sai­raan­hoi­don yhteis­työnä. Ter­vey­den­huol­lon ja hyvin­voin­nin lai­tos (THL). Avauk­sia 11/2009.

Lauk­ka­nen T, Lauk­ka­nen E. Sijais­lap­sista suuri osa vailla tar­vit­se­maansa psy­kiat­rista apua. Sosi­aa­li­lää­ke­tie­teel­li­nen Aika­kaus­lehti 2004;41:303-9.

Lämsä R, San­ta­lahti P, Hara­vuori H, Pen­tin­mikko A, Tuulio-Henriksson A, Huurre T, Mart­tu­nen M. Nuor­ten ADHD-, autis­min kirjo- ja kroo­nis­ten nyki­mis­häi­riö­po­ti­lai­den hoito- ja kun­tou­tus­po­lut Suo­messa. Työ­pa­pe­reita 78, Kela, 2015.

Mart­tu­nen M. Nuor­ten mie­len­ter­veys­pal­ve­luissa on yhä kehit­tä­mi­sen varaa. Vie­ras­kynä, Hel­sin­gin Sano­mat, 11.8.2009.

Mart­tu­nen M. Nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa tar­vi­taan. Suom Lää­kä­ril. Pää­kir­joi­tus. 2009;64;1204

Mart­tu­nen, M. Psy­ko­te­ra­pia tehoaa nuor­ten mie­len­ter­veys­häi­riöi­den hoi­dossa. Pää­kir­joi­tus. Suom Lää­kä­ril 2012;67:1019.

Mart­tu­nen M, Ranta K, Ger­gov V, Strand­holm T, Ehr­ling L, Tai­nio V-M, Lindberg.

Nuor­ten depres­sion psy­ko­te­ra­peut­tis­ten hoi­to­muo­to­jen vai­kut­ta­vuus: sys­te­maat­ti­seen kir­jal­li­suus­ha­kuun perus­tuva kat­saus. Suom Lää­kä­ril 2015;70:3111-30016.

Pirs­ka­nen M, Lauk­ka­nen E, Var­jo­ranta P, Lah­tela M, Pie­tilä A-M. Var­hai­sen puut­tu­mi­sen mal­lin vai­kut­ta­vuu­den arvioin­tia – tavoit­teena nuor­ten päih­tei­den käy­tön ehkäi­se­mi­nen. Sosi­aa­li­lää­ke­tie­teel­li­nen Aika­kaus­lehti 2012;49:328-41.

Pylk­kä­nen K. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen avo­hoi­don laa­tusuo­si­tus. NALLE-projektin lop­pu­ra­portti. Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys 2013.

Pylk­kä­nen K, Lauk­ka­nen E. Nuo­ret eivät pel­kää hakeu­tua mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­hin. Suom Lää­kä­ril 2011;33:2317

Pärs­si­nen H, Karu­kivi M, Haapasalo-Pesu K-M. Psy­kiat­rian pal­ve­lut tule­vat kotiin. Suom Lää­kä­ril 2017;12:803-4.

Syö­mis­häi­riöt. Käypä hoito-suositus. Suo­ma­lai­sen Lää­kä­ri­seu­ran Duo­deci­min ja Suo­men Las­tenp­sy­kiat­riyh­dis­tyk­sen aset­tama työ­ryhmä. Hel­sinki: Suo­ma­lai­nen Lää­kä­ri­seura Duo­decim, Jul­kaistu: 11.12.2014 Saa­ta­villa Inter­ne­tissä: www.kaypahoito.fi.

Fröjd S, Mart­tu­nen M, Pel­ko­nen M, von der Pah­len B, Kaltiala-Heino R. Adult and peer invol­ve­ment in help-seeking for depres­sion in an ado­lescent popu­la­tion: a two-year follow-up in Fin­land. Soc Psyc­hiatry Psyc­hiatr Epi­de­miol 2007;42:945-52. Epub 2007 Sep 10.

Haapasalo-Pesu K-M. From research to prac­tice: Fin­nish ado­lescent psyc­hiatry today, co-operation between child wel­fare and ado­lescent psyc­hiatry. Eur Child Ado­lesc Psychiatry2011:20 (Suppl 1):S14.

Haapasalo-Pesu K-M. Co-operation between child wel­fare and ado­lescent psyc­hiatry in Fin­land. Psyc­hiat­ria Fen­nica 2012;43:112-8.

Haapasalo-Pesu K-M, Ilola T. Aggres­sion Mana­ge­ment Trai­ning at Schools. K. Saranto, Castren K, Kuusela T, Hyryn­salmi S, Ojala S. (Eds): Safe and Secure Cities. WIS 2014, CCIS 450, 2014; 30-5.

Haapasalo-Pesu K-M, Karu­kivi M. The growing trend in the use of anti­depres­sants among young people in Fin­land in 2000-2010. Psyc­hiat­ria Fen­nica 2013;44:45-55

Haapasalo-Pesu K-M, Karu­kivi M, Saa­ri­järvi S. The growing trend of presc­ri­bing antip­syc­ho­tics for  young people in Fin­land, 2000 to 2010. Scand J Child Ado­lesc Psyc­hiatr Psyc­ho­log 2016;4:1

Heik­ki­nen N, Nis­ka­nen E, Könö­nen M, Tol­mu­nen T, Kek­ko­nen V, Kivi­mäki P, Tanila H, Lauk­ka­nen E, Van­ni­nen R. Alco­hol con­sump­tion during ado­lescence is con­nec­ted to reduced volu­mes of ante­rior cin­gu­late cor­tex and insula. Addic­tion 2017;112(4):604-13. doi: 10.1111/add.13697.

Kaarre O, Kal­lio­niemi E, Könö­nen M, Tol­mu­nen T, Kek­ko­nen V, Kivi­niemi P, Heik­ki­nen N, Fer­reri F, Lauk­ka­nen E, Määttä S. Heavy alco­hol use in ado­lescence is associa­ted with alte­red cor­tical acti­vity: a com­bi­ned TMS-EEG study: Addic­tion Bio­logy 2016 Dec 23. doi:10:1111/adb.12486.

Karu­kivi M, Haapasalo-Pesu K-M. The pre­dic­tive effect of medical ill­nes­ses for men­tal health care in ado­lescence: a register-based study. Ado­lescent Health, Medicine and The­ra­peu­tics 2017;8:95-8.

Kek­ko­nen V, Kivi­mäki P, Val­to­nen H, Tol­mu­nen T, Lehto SM, Hin­tikka J, Lauk­ka­nen E. Sample selec­tion may bias the outcome of an ado­lescent men­tal health sur­vey: results from a 5-year follow-up of 4171 ado­lescents. Public Health 2015;129:162-72.

Kivi­mäki P, Kek­ko­nen V, Val­to­nen H, Tol­mu­nen T, Hon­ka­lampi K, Tacke U, Hin­tikka J, Lehto SM, Lauk­ka­nen E. Alco­hol use among ado­lescents, aggres­sive beha­viour, and inter­na­lizing problems. J Ado­lesc 2014;37:945-51. Journa homepage:

www.elsevier.com/locate/jado.

Lauk­ka­nen E, Hin­tikka JJ, Kylmä J, Kek­ko­nen V, Mart­tu­nen M. A brief inter­ven­tion is suf­ficient for many ado­lescents see­king help from low thres­hold ado­lescent psyc­hiat­ric ser­vices BMC Health Serv Res 2010 Sep 6;10(1):261

Lauk­ka­nen E, Ris­sa­nen M-L, Tol­mu­nen T, Kylmä J, Hin­tikka J. Self-cutting elsew­here than on the arms reveals more serious psyc­hiat­ric symp­toms. Eur J Child Ado­lesc Psyc­hiatry. 22;501-10, 2013. DOI:10.1007/s00787-013-0390-1.

Mur­to­nen K, Suo­ma­lai­nen L, Hara­vuori H, Mart­tu­nen M.Adolescents’ Expe­riences of Psyc­ho­social Sup­port after Trau­ma­tiza­tion in a School Shoo­ting. Child Ado­lesc Men­tal Health 2012;17:23–30 doi: 10.1111

Pel­ko­nen M, Karls­son L, Mart­tu­nen M. Ado­lescent suicide: epi­de­mio­logy, psyc­ho­lo­gical theo­ries, risk fac­tors, and pre­ven­tion. Cur­rent Pediat­ric Reviews 2011; 7: 52–67.

Puo­lakka K, Haapasalo-Pesu K-M, Konu A, Åstedt-Kurki P, Paa­vi­lai­nen E. Men­tal Health Pro­mo­tion in a School Com­mu­nity by Using the Results From the Well-Being Pro­file: An Action Research Pro­ject. Health Pro­mot Pract 2014;1:44-54.

Ris­sa­nen ML, Kylmä J, Hin­tikka J, Hon­ka­lampi K, Tol­mu­nen T, Lauk­ka­nen E. Fac­tors hel­ping ado­lescents to stop self-cutting: desc­rip­tions of 347 ado­lescents aged 13-18 years. J Clin Nurs 2013;22:2011-19. doi:10.1111/jocn.12077.

Sipo­nen U, Väli­mäki M, Kai­vo­soja M, Mart­tu­nen M, Kaltiala-Heino R. Inc­rease in invo­lun­tary psyc­hiat­ric treat­ment and child wel­fare place­ments in Fin­land 1996-2003: a nationwide ret­ros­pec­tive study. Soc Psyc­hiatry Psyc­hiatr Epi­de­miol 2007;42:146-52.

Sipo­nen U, Väli­mäki M, Kai­vo­soja M, Mart­tu­nen M, Kaltiala-Heino R. A com­pa­ri­son of two hos­pi­tal districts with low and high figu­res in the com­pul­sory care of minors: an eco­lo­gical study. Soc Psyc­hiatry Psyc­hiatr Epi­de­miol 2011;46:661-70.

Snell­man V, Lauk­ka­nen E, Lecklin A. Phar­maco­lo­gical treat­ment as part of in-ward psyc­hiat­ric treat­ment of ano­rexia ner­vosa patients; a cli­nical ret­ros­pec­tive study. Psyc­hiat­ria Fen­nica 2015;46:32-42.

Suo­ma­lai­nen L, Hara­vuori H, Berg N, Kivi­ruusu O, Mart­tu­nen M. A cont­rol­led follow-up study of ado­lescents expo­sed to a school shoo­ting – Psyc­ho­lo­gical con­sequences after five months. Eur Psyc­hiatry 2011;26:490-7.

Torikka A, Kaltiala-Heino R, Rim­pelä A, Mart­tu­nen M, Luuk­kaala T, Rim­pelä M. Self-reported depres­sion is inc­rea­sing among socio-economically disad­van­ta­ged ado­lescents – repea­ted cross-sectional sur­veys from Fin­land from 2000 to 2011. BMCPublic Health 2014 Apr 28;14:408. doi: 10.1186/1471-2458-14-408.

Lönn­qvist J, Hen­riks­son M, Mart­tu­nen M, Par­to­nen T (toim) Psy­kiat­ria. 11. uudis­tettu pai­nos. Keu­ruu: Kus­tan­nus Oy Duo­decim, 2014. ISBN978-951-656-490-9

K Kum­pu­lai­nen, E Aro­nen, H Ebe­ling, E Lauk­ka­nen M Mart­tu­nen K Puura, A Sou­ran­der (toim) Las­tenp­sy­kiat­ria ja Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria. 1.painos Tal­linna: Kus­tan­nus Oy Duo­decim, 2016. ISBN 978-951-656-461-9.

---

Itseä etsi­mässä

Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys 30 vuotta

Kari Pylk­kä­nen

Nuo­ruusiän psyyk­ki­nen kehi­tys muo­dos­taa siinä mää­rin eril­li­sen ja pit­kään jat­ku­van koko­nai­suu­den, että sitä on mie­le­kästä tar­kas­tella eril­li­senä ja yhte­näi­senä koko­nai­suu­tena lap­suu­den ja aikui­suu­den rin­nalla sekä psy­kiat­ri­sen tut­ki­muk­sen että myös hoi­don ja ennal­taeh­käi­syn kannalta.

Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perus­tava kokous 1977

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perustaminen

Psy­kiat­rian pii­rissä oli jo saatu koh­tuul­li­sen pit­kä­ai­kai­sia koke­muk­sia nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don tar­peen koh­taa­mi­sesta, kun Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perus­tava kokous pidet­tiin mar­ras­kuun 3.  päi­vänä 1977 Lapin­lah­den sai­raa­lassa. Kokouk­sen kool­le­kut­su­jina oli­vat aiem­min Hes­pe­rian sai­raa­lan nuoriso-osastojen apu­lai­sy­li­lää­kä­rinä toi­mi­nut las­tenp­sy­kiat­rian ja psy­kiat­rian eri­kois­lää­käri Tor-Björn Hägglund, las­tenp­sy­kiatri Vappu Tai­pale ja psy­kiatri Kari Pylk­kä­nen. Kutsu perus­ta­vaa kokousta edel­tä­nee­seen pala­ve­riin 24.5. 1977 lähe­tet­tiin 22 hen­ki­lölle. Perus­ta­vaan kokouk­seen osal­lis­tui 12 lää­kä­riä (tau­lukko 1.)

Uuden yhdis­tyk­sen tavoit­teeksi mää­ri­tel­tiin sään­nöissä nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen tut­ki­muk­sen, kou­lu­tuk­sen ja hoi­don sekä eri tie­tee­na­lo­jen ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian väli­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen edis­tä­mi­nen. Yhdis­tyk­sen jäse­nistö koos­tuu moniam­ma­til­li­sista nuo­ri­sop­sy­kiat­rian toi­mi­joista. Oikeus­mi­nis­te­riön yhdis­tys­re­kis­te­riin  yhdis­tys mer­kit­tiin 17.5. 1979.

Yhdis­tyk­sen ensim­mäi­nen jul­ki­nen tie­dote jul­kais­tiin 1978 alussa Suo­men lää­kä­ri­leh­dessä uuti­sena: “Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian alalle oma yhdis­tys”. Tämä uutis­liuska perus­teli uuden yhdis­tyk­sen tar­vetta seuraavasti:

“Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria on kehit­ty­mässä yhä sel­vem­min omaksi eril­li­sa­lu­eek­seen psy­kiat­rian pii­rissä. Maas­samme on avattu useita toi­mi­pis­teitä, jotka tar­joa­vat pal­ve­luja yksi­no­maan nuo­rille. Var­hais­nuo­rille on kehi­tetty pal­ve­luja las­tenp­sy­kiat­rian pii­rissä. Myö­hem­mässä nuo­ruusiässä ole­ville pal­ve­lut ovat taas kehit­ty­neet aikuisp­sy­kiat­rian piirissä.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ris­ten yksi­köi­den kehit­ty­mi­nen eri puo­lille maata on luo­nut tar­vetta nuo­ri­sop­sy­kiat­rian alalla työs­ken­te­le­vien yhteis­työ­hön. Tätä tar­vetta on lisän­nyt myös se, että nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jen hajaan­tu­mi­nen lasten- ja aikuisp­sy­kiat­rian pii­riin koros­taa tar­vetta nuo­ruusiän kas­vu­ta­pah­tu­mien ja nii­den häi­riöi­den koko­nais­val­tai­seen tarkasteluun.

Nuo­ruusiän psyyk­ki­nen kehi­tys muo­dos­taa siinä mää­rin eril­li­sen ja pit­kään jat­ku­van koko­nai­suu­den, että sitä on mie­le­kästä tar­kas­tella eril­li­senä koko­nai­suu­tena lap­suu­den ja aikui­suu­den rin­nalla sekä psy­kiat­ri­sen tut­ki­muk­sen että myös hoi­don ja ennal­taeh­käi­syn  kannalta.”

Tau­lukko 1. Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perustajat

Perus­ta­ja­jä­se­net 1977

Tor-Börn Hägglund, Kari Pylk­kä­nen, Vappu Tai­pale, Sakari Erko, Veikko Gran­ström, Mona Hag­ström, Vilja Hägglund, Taina Laan­terä, Heikki Piha, Kaisu Puhakka, Esko Varilo, Gun­vor Vuoristo

Yhdis­tyk­sen sisäi­nen kehi­tys ja toi­min­nan painoalueet

Joh­to­kunta kokoon­tui ensim­mäi­set kaksi vuotta omalla kus­tan­nuk­sel­laan joh­to­kun­nan jäsen­ten kodeissa. Ensim­mäi­senä täy­tenä toi­mi­vuonna kokouk­sia pidet­tiin 10 ker­taa.  Yhdis­tyk­sellä oli myös heti alusta alkaen useita toi­mi­kun­tia: Vuo­si­kir­jan toi­mi­tus­kunta (pj Tor-Björn Hägglund), Psy­ko­te­ra­pia­toi­mi­kunta (pj Gus­tav Amnell), Suku­puo­li­kas­va­tus­toi­mi­kunta (pj. Vappu Tai­pale) ja Lääketiede-tapahtuman toi­mi­kunta (pj. Kari Pylkkänen).

Toi­min­nan alku­vai­heessa kou­lu­tus oli sel­keä pai­noa­lue, joka saman­ai­kai­sesti sai rin­nal­leen lisään­ty­västi ter­veys­po­liit­ti­sen vai­kut­ta­mi­sen tavoit­teita. Kou­lu­tus­toi­minta pai­not­tui nuor­ten psy­kiat­ri­seen hoi­toon, jossa yhdis­tys korosti alusta alkaen eri­tyi­sesti nuor­ten psy­ko­te­ra­pian mer­ki­tystä. Ensim­mäis­ten vii­den toi­min­ta­vuo­den aikana yhdis­tyk­sen kou­lu­tus­päi­villä oli yli 2 500 osallistujaa!

Kou­lu­tuk­sen rin­nalla yhdis­tys korosti alku­vai­heen toi­min­nas­saan osal­lis­tu­mista nuor­ten sek­su­aa­li­tie­don kir­jal­li­suu­den kehit­tä­mi­seen. Yhdis­tyk­seen perus­tet­tiin eril­li­nen Suku­puo­li­kas­va­tus­toi­mi­kunta, jäse­net osal­lis­tui­vat aihetta käsit­te­le­viin työ­ryh­miin ja yhdis­tys jul­kaisi myös uuden­tyyp­pi­sen sek­su­aa­li­tie­don opas­kir­jan 1981.

Hoi­don teo­rian ja käy­tän­nön hoi­to­ta­paus­ten käsit­te­lyn rin­nalla nousi koko ajan esille nuor­ten psy­kiat­ris­ten pal­ve­lu­jen kehit­tä­mis­tarve, alka­van nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kenttä. Pal­ve­lu­jär­jes­telmä oli kehit­ty­mä­tön, tar­peen ja tar­jon­nan väli­nen kuilu oli tun­tuva jokai­sen alan toi­mi­jan työssä, ja nuor­ten parissa työs­ken­te­le­vien ammat­ti­hen­ki­löi­den työ­olo­suh­teet kai­pa­si­vat kehittämistä.

Vas­tuun kou­lu­tuk­sen toteu­tuk­sesta kan­toi hal­li­tus, joka alusta alkaen huo­lehti kou­lu­tus­ta­pah­tu­mien yhtey­dessä myös tie­dot­ta­mi­sesta. Yhdis­tys oli esillä jul­ki­suu­dessa, ja  kou­lu­tus­ta­pah­tu­mien värik­käät ja osu­vat otsi­kot herät­ti­vät huo­miota. Kou­lu­tus­toi­min­nan tulok­sia alet­tiin heti myös jul­kaista, ja yhdis­tyk­sen jul­kai­susarja sai suurta näky­vyyttä sinä mää­rin, että sen ensim­mäi­selle toi­mi­tus­kun­nalle (Tor-Björn Hägglund, Kari Pylk­kä­nen, Mar­jatta Kata­ja­mäki ja Vappu Tai­pale) myön­net­tiin Val­tion tie­don­jul­kis­ta­mis­pal­kinto 1982.

Yhdis­tys aloitti 1990-luvulla sys­te­maat­ti­sen stra­te­gia­työn. Hal­li­tus lin­jasi tule­vai­suu­den näky­miä suun­nit­te­lu­ko­kouk­sissa pyr­kien hah­mot­ta­maan lähi­tu­le­vai­suu­den ja myös pidem­män täh­täyk­sen haas­teita sekä yhdis­tyk­sen val­mis­tau­tu­mista nii­hin. Stra­te­gia­työn yhtey­dessä vah­vis­tet­tiin yhdis­tyk­sen toi­min­nan pai­noa­lu­eeksi nuo­ruusiän kehi­tys­nä­kö­kul­man koros­ta­mi­nen ja psy­ko­dy­naa­mi­sen osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen nuor­ten psy­kiat­ri­sessa hoi­dossa. Tämä lin­jaus näh­tiin tär­keäksi siinä vähi­tel­len syn­ty­neessä uudessa toi­min­taym­pä­ris­tössä, jossa psy­kiat­rian toi­min­nal­li­nen sisältö pai­not­tui lisään­ty­vän yksi­puo­li­sesti bio­lo­gi­sen psy­kiat­rian suun­taan. Tätä pidet­tiin  riit­tä­mät­tö­mänä  perus­tana  nuor­ten psy­kiat­riassa – siksi  yhdis­tys halusi­kin  pai­not­taa  nuor­ten pal­ve­lu­jär­jes­tel­män oma­lei­mai­suutta ja sen poh­jau­tu­mista nuo­ruusiän kehi­tys­vai­heen oma­lei­mai­suutta  koros­ta­vaan läh­tö­koh­taan. Stra­te­gia päi­vi­tet­tiin jäl­leen uudel­leen 2003.

Yhdis­tyk­sen pai­no­tuk­set pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­sessä tuli­vat var­sin hyvin kuul­luiksi toi­min­nan alku­vuo­sina. Yhdis­tyk­sen mer­ki­tys nuor­ten alka­van psy­kiat­ri­sen hoi­to­jär­jes­tel­män kehit­ty­mi­selle 1980-luvulla oli erit­täin mer­kit­tävä. Yhdis­tys korosti nuor­ten psy­kiat­ri­sen avo­hoi­to­ver­kos­ton aikaan­saa­mi­sen tär­keyttä tilan­teessa, jossa nuor­ten psy­kiat­rian alkuas­ke­leet oli otettu sai­raa­la­hoi­don piirissä.

Uusi ter­veys­po­liit­ti­sen vai­kut­ta­mi­sen kausi alkoi 2000-luvun vaih­teessa. Vuonna 1998 yhdis­tys jär­jesti kut­suse­mi­naa­rin ”Nuor­ten psy­kiat­ris­ten pal­ve­lu­jen laatu ja sen kehit­tä­mi­nen” sai­raan­hoi­to­pii­rien ja ter­veys­kes­kus­ten edus­ta­jille. Yhdis­tyk­sen talou­del­li­sella tuella oli tehty kar­toi­tuk­sia nuor­ten psy­kiat­rian sisäl­löstä ja pal­ve­lu­jen kart­ta­vuu­desta. Kar­toi­tuk­sen tulok­set jul­kais­tiin lää­kä­ri­leh­dessä 1999 ja englan­nin­kie­li­senä artik­ke­lina Nor­dic Jour­nal of Psyc­hiat­ryssa  (Lauk­ka­nen ym 2003). Vuonna 2001 yhdis­tys perusti STM:n tuella NUOTTA-projektin sel­vit­tä­mään nuor­ten pal­ve­lu­jär­jes­tel­män ja nuor­ten hoi­to­ta­kuun toi­mi­vuutta ja kehit­tä­mis­tar­peita. Pro­jek­tista muo­dos­tui ensim­mäi­nen kat­tava kar­toi­tus nuor­ten koko pal­ve­lu­jär­jes­tel­mästä, ja se tuotti 18 yksi­tyis­koh­taista kehittämissuositusta.

Eril­li­nen kou­lu­tus­toi­mi­kunta yhdis­tyk­seen perus­tet­tiin vasta 2006, jol­loin alet­tiin suun­ni­tella alu­eel­li­sen ja val­ta­kun­nal­li­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen kou­lu­tuk­sen parem­paa inte­graa­tiota ja uusia toi­min­ta­mal­leja. Kai­ken kaik­ki­aan yhdis­tyk­sen orga­ni­saa­tio on säi­ly­nyt koko ajan jous­ta­vana ja mah­dol­li­sim­man  vähän byrokraattisena.

NUOTTA-projektin (2001 – 2003) myötä alkoi­vat yhdis­tyk­sen aloit­teesta ja joh­dolla toteu­te­tut puo­li­vuo­sit­tai­set nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­kä­rien kokouk­set. Kou­lu­tus­toi­min­nalle pää­tet­tiin hakea uutta raken­netta vuo­desta 2007 alkaen perus­ta­malla Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian päi­vät – otsi­kolla vuo­sit­tai­nen kou­lu­tus­ta­pah­tuma, joka on suun­ni­teltu kak­si­päi­väi­seksi siten, että ohjel­maan voi­daan ottaa jat­kossa tar­peen mukaan liit­tää myös rin­nak­kais­ses­sioita, joita ei aiem­min ole yhdis­tyk­sen  kou­lu­tuk­sissa käy­tetty. Toi­min­nan laa­jen­tuessa alan sisäi­sen eri­kois­tu­mi­sen tarve kasvaa.

Kai­ken kaik­ki­aan kes­kei­sim­pänä punai­sena lan­kana yhdis­tyk­sen toi­min­nassa on ollut nuo­ruusiän kehi­tyk­sen näkö­kul­man koros­ta­mi­nen hoi­don sisäl­lön ja hoi­to­ket­ju­jen jär­jes­tä­mis­mal­lien kehittämisessä.

Jäse­nistö

Jäsen­määrä nousi nopeasti heti vuo­den 1978 ensim­mäis­ten kou­lu­tus­päi­vien jäl­keen perus­ta­van kokouk­sen 12:sta 111:een vuonna 1979. Kah­den vuo­den kulut­tua jäsen­määrä oli jäl­leen kak­sin­ker­tais­tu­nut, kun yhdis­tys hyväk­syi 1983 vuo­si­ko­kouk­ses­saan 104 uuden jäse­nen jäse­na­no­muk­set. Seu­raa­vana vii­si­vuo­tis­kau­tena jäsen­määrä edel­leen kas­voi, mutta aiem­paa hitaam­min, 350:n raja yli­tet­tiin 1987. Tämän jäl­keen on edel­leen tapah­tu­nut hidasta kas­vua siten, että vuonna 1996 yli­tet­tiin 400:n rajapyykki.

Vuonna 2000 sään­töjä muu­tet­tiin siten, että yhdis­tyk­sessä voi olla myös jär­jes­tö­jä­se­niä kan­nat­ta­ja­jä­se­ninä. Ensim­mäi­seksi jäsen­jär­jes­töksi liit­tyi vuonna 2001 Sata­kun­nan  nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys Sanny ry.

Tau­lukko 2. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen jäsen­mää­rän kehitys

Vuosi	Jäsen­määrä
1977	12
1980	131
1985	295
1990	334
1995	330
2000	476
2005	446
2006	458

Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jat ja sihteerit

Yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jina on toi­mi­nut 30 vuo­den aikana 5 ja sih­tee­reinä 8 hen­ki­löä (tau­lukko 3.).

Tau­lukko 3. Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jat ja sih­tee­rit 1977 – 2007

Puheen­joh­ta­jat	Toi­mi­vuo­det	Sih­tee­rit	Toi­mi­vuo­det
Tor-Björn Hägglund	1977 – 1981	Kari Pylk­kä­nen	1977 – 1981
Kari Pylk­kä­nen	1981 – 1984	Kari Hauk­ka­maa	1981 – 1985
Veikko Aal­berg	1984 – 1993	Kaa­rina Uusitalo	1985 – 1987
Veikko Tähkä	1993 – 1998	Eeva Rau­nio	1987 – 1990
Ilpo Lahti	1998  – 2005	Juha Ruo­ko­lai­nen	1990 – 1993
Veikko Aal­berg	2005 –	Eeva Rau­nio	1993 – 1998
		Eija Repo	1999 – 2003
		Päivi Pyn­nö­nen	2003 -2005
		Irja Kan­ta­nen	2005 –

Alue­toi­mi­kun­nat

Yhdis­tyk­sen toi­minta laa­jeni nopeasti myös Hel­sin­gin ulko­puo­lelle. Oulun alue­toi­mi­kunta perus­tet­tiin 1982, Jyväs­ky­län 1984, Itä-Suomen (Kuo­pio) 1987. Aikai­sem­min mai­nittu Sata­kun­nan  alu­eel­li­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys Sanny ry perus­tet­tiin 1998.  Alu­eel­li­set jär­jes­töt ovat olleet mer­kit­tä­viä kou­lu­tuk­sen jär­jes­tä­jiä ja pal­ve­lu­jen sekä työ­olo­suh­tei­den kehit­tä­jiä toimialueillaan.

Kun­nia­jä­se­net

Yhdis­tyk­sen kun­nia­jä­se­niä ovat: Marie Lau­fer, Otto Kern­berg, Pau­lina Kern­berg,  Vappu Tai­pale, Kari Pylk­kä­nen, Veikko Tähkä ja Veikko Aalberg.

Edes­men­neitä kun­nia­jä­se­niä ovat olleet Tor-Björn Hägglund ja Moses Laufer

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen kirjasto

Jo toi­min­nan alku­vai­heesta alkaen alet­tiin koota alan koti­maista ja  kan­sain­vä­listä kir­jal­li­suutta omaksi kir­jas­toksi. Kir­jo­jen mää­rän lisään­tyessä jou­dut­tiin rat­kai­se­maan sille pysy­väm­pää sijoi­tusta kuin sih­tee­rien kel­la­rit. Hank­keet oman toi­mis­ton perus­ta­mi­sesta kariu­tui­vat epä­tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sina ja liian kal­liina. Kir­jas­ton hoi­dosta teh­tiin 1986 yhteis­työ­so­pi­mus Kan­sa­lais­kas­va­tuk­sen kes­kuk­sen, nyk. Allianssi ry:n kanssa, joka antoi yhdis­tyk­sen laa­je­ne­valle kir­jas­tolle tilat Nuo­ri­so­tie­don kir­jas­ton yhtey­dessä. Vuonna 2005 kir­jasto muutti sen nykyi­siin tiloi­hin Allians­si­ta­loon Itä-Pasilassa, Ase­ma­pääl­li­kön­katu 1, 00500 Hel­sinki, puh. 020755 2601.

Kir­jas­ton yhdys­hen­ki­lönä ja han­kin­noista vas­taa­vana ovat toi­mi­neet Kari Hauk­ka­maa, Anja Pulk­ki­nen, Markku Luo­to­niemi ja vuo­desta 1998 Eila Lauk­ka­nen. Kir­jas­ton www-osoite on www.alli.fi/kirjasto/ ja e-mail kirjasto@alli.fi. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen kokoel­maa voi selata osoit­teessa www.alli.fi/kirjasto/sny.html.

Yhdis­tys ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian alku­vai­heet Suomessa

Nuor­ten psy­kiat­ri­sella hoi­ta­mi­sella on hyvin pal­jon ja vah­voja sidok­sia ja raja­pin­toja, se on lähei­sessä yhtey­dessä per­hei­siin, kas­va­tuk­seen, kou­luun, sosi­aa­li­toi­meen, las­ten­tau­tien hoi­toon, las­tenp­sy­kiat­ri­aan, aikuisp­sy­kiat­ri­aan, nuo­ri­so­työ­hön, oikeus­toi­meen ja polii­si­lai­tok­seen sekä päih­de­huol­toon. Nuor­ten psy­kiat­ria näh­tiin pit­kään kaik­kien näi­den tär­kei­den ja yhteis­kun­nassa vakiin­tu­nei­den asioi­den reuna-alueena.  Tässä vai­heessa nuo­ruusiän oma­lei­mai­suus ja eril­li­syys kehi­tys­vai­heena lap­suu­desta ja aikui­suu­desta ei hei­jas­tu­nut juu­ri­kaan nuor­ten palvelujärjestelmään.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen perus­ta­mi­nen ja yhdis­tyk­sen näkyvä koulutus- ja jul­kai­su­toi­minta 1970- luvun lopussa ja 1980-luvun alussa nos­ti­vat suo­ma­lai­seen ter­veys­po­liit­ti­seen kes­kus­te­luun hyvin näky­vänä tar­peen tar­jota nuo­rille omia mie­len­ter­veys­pal­ve­luja, jotka on sopeu­tettu nuor­ten tar­pei­siin. Nuo­ruusiän kehi­tys­ta­pah­tu­maan kuu­luu nuo­ren vähit­täi­nen yksi­löi­ty­mi­nen siten, että hänestä tulee oman ruu­miinsa ja mie­lensä hal­tija ja omista asiois­taan päät­täjä. Yhdis­tyk­sen viesti oli, että nuo­ria ei voida hoi­taa samalla stra­te­gialla ja samassa hoi­to­jär­jes­tel­mässä kuin lap­sia tai aikui­sia. Tämän vies­tin sisäis­tä­mi­nen ter­veys­po­liit­ti­siksi pää­tök­siksi muo­dosti itse­näi­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­koi­sa­lan kehi­tyk­sen käyn­nis­tys­vai­heen, joka jat­kui yhdis­tyk­sen perus­ta­mi­sesta aina 1980-luvun lopulle. Itse asiassa tämä   osit­tai­sen  epä­va­kau­den aika on jat­ku­nut vielä läpi koko 1990-luvun.

Tau­lukko 4.

Alka­van nuo­ri­sop­sy­kiat­rian toi­min­taym­pä­ristö 1977

Vuosi	Tapah­tuma
1959	Ensim­mäi­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen osasto Pit­kä­nie­men sairaalaan
1961	Hes­pe­rian sai­raa­lan nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osasto
1968	Tör­nä­vän sai­raa­lan nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osasto
1969	YTHS:n mie­len­ter­veys­pal­ve­lut ensim­mäi­nen laaja nuor­ten avohoitoverkosto
1971	Hes­pe­rian sai­raa­lan nuor­ten huumeosasto
1972	Kel­lo­kos­ken sai­raa­lan nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osasto
1977	Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen mie­tintö: Psy­kiat­ri­sen ter­vey­den­huol­lon kehittäminen- Huo­mio las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don kehittämistarpeisiin
1977	1977 Mie­li­sai­ras­lain osittaisuudistus- Mie­li­sai­rauk­sien lisäksi “muut mie­len­ter­vey­den häi­riöt” val­tio­na­vun piiriin
1977	Kel­lo­kos­ken sai­raa­laan 2 uutta nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osastoa
1977	Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys perustetaan
1979	Pit­kä­nie­men nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osasto lak­kau­te­taan ja yhdis­te­tään las­tenp­sy­kiat­rian osastoon
1979	Las­ten ja nuor­ten yhtei­siä psy­kiat­ri­sia työ­ryh­miä oli koko maassa 20

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­ty­mi­selle itse­näi­seksi eri­koi­sa­laksi ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­mäksi oli 1970-luvun lopulla useita muu­tok­sen alkuja. Psy­kiat­rian hoi­to­jär­jes­tel­män kehi­tys oli 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa juut­tu­nut pai­koil­leen. Toi­min­taa ohjasi vuo­den 1952 Mie­li­sai­ras­laki,  joka oli ollut jo syn­tyes­sään ajas­taan jäl­jessä. Pal­ve­lut oli koh­den­nettu lähes yksi­no­maan psy­koo­seja sai­ras­ta­ville, ja ne oli­vat vah­van lai­tos­pai­not­tei­sia. Aiem­mat uudis­tuk­set oli­vat koh­den­tu­neet uusien mie­li­sai­raa­loi­den raken­ta­mi­seen,  joka oli jat­ku­nut lähes 20 vuotta: vii­mei­nen B-mielisairaala avat­tiin 1970. Kun Kan­san­ter­veys­laki astui voi­maan 1972, psy­kiat­ri­nen hoito ei sisäl­ty­nyt uuden ja nopeasti kehit­ty­vän kan­san­ter­veys­työn teh­tä­viin.  Mie­li­sai­ras­lain osit­tai­suu­dis­tus (1977) suun­tasi psy­kiat­ri­sen hoi­don pain­opis­tettä myös mui­den kuin psy­koot­tis­ten häi­riöi­den hoi­toon, korosti ennalta ehkäi­se­vää mie­len­ter­veys­työtä ja muutti täy­sin van­han ja kan­gis­tu­neen pak­ko­hoi­to­jär­jes­tel­män. Tämä laki myös osoitti voi­mak­kaasti suun­taa avo­hoi­don ensi­si­jai­suu­teen. Vuonna 1977 lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen työ­ryh­män mie­tintö ”Psy­kiat­ri­sen ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­nen” esitti radi­kaa­leja muu­tok­sia perin­tei­seen psy­kiat­ri­seen hoi­to­jär­jes­tel­mään ja nosti myös voi­mak­kaasti esille las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don kehittämistarpeet.

Pal­ve­lu­jen näkö­kul­masta nuo­ri­sop­sy­kiat­ria syn­tyi kah­den toi­sis­taan hyvin eril­li­sen mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tel­män väli­maas­toon. Mie­li­sai­raan­hoi­to­pii­rit vas­ta­si­vat aikuisp­sy­kiat­riasta itse­näi­sinä osana ter­vey­den­huol­toa, ja ne oli­vat alka­neet perus­taa las­ten ja nuor­ten mie­len­ter­veys­toi­mis­toja. Las­tenp­sy­kiat­ria oli tul­lut itse­näi­seksi lää­ke­tie­teen eri­koi­sa­laksi 1960. Las­tenp­sy­kiat­rian avo­hoi­don perus­taksi oli kehit­ty­nyt kas­va­tus­neu­vo­la­ver­kosto, jonka his­to­ria ulot­tui jo 1940-luvulle. Las­tenp­sy­kiat­rian kes­kei­sim­mät avo­hoi­to­pal­ve­lut oli perus­tettu kas­va­tus­neu­vo­lain perus­teella (1972) sosi­aa­li­huol­lon osaksi ja irral­li­seksi ter­vey­den­huol­losta. Pro­fes­suuri las­tenp­sy­kiat­ri­aan perus­tet­tiin 1973, jol­loin alan kou­lu­tus­oh­jel­mat suun­tau­tui­vat suu­relta osin sosi­aa­li­huol­lon palveluihin.

Psy­ko­te­ra­peut­ti­sen osaa­mi­nen ja kou­lu­tus oli­vat vähit­täin laa­jen­tu­neet Suo­messa 1950-luvulta alkaen, kun maa­hamme perus­tet­tiin vähi­tel­len useita psy­ko­te­ra­pian kou­lu­tusyh­tei­söjä (Therapeia-säätiö 1958, Suo­men psy­koa­na­lyyt­ti­nen yhdis­tys 1967, Suo­men oppi­mis­te­ra­piayh­dis­tyk­sen kou­lu­tus 1969, Suo­men ryhmäpsykoterapia-  yhdis­tys 1972, Suo­men lasten- ja nuor­ten psy­ko­te­ra­piayh­dis­tys 1978).

Yhdis­tyk­sen osuus ja panos­tus pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehittämiseen

Las­tenp­sy­kiat­rian ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian
asian­tun­ti­ja­ryhmä 1978 – 1982

Yhdis­tyk­sellä on ollut kes­kei­nen mer­ki­tys jo perus­ta­mi­ses­taan alkaen nuor­ten pal­ve­lu­jär­jes­tel­män syn­nylle ja kehi­tyk­selle. Yhdis­tys oli aktii­vi­sesti heti alusta alkaen mukana uuden nuo­ri­sop­sy­kiat­rian sup­pean eri­koi­sa­lan kehit­tä­mi­sessä pal­ve­lu­jär­jes­tel­män run­goksi.  Yhdis­tys antoi v. 1979 lausun­non nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ikä­ra­joista suh­teessa aikuis- ja las­tenp­sy­kiat­ri­aan, ja ikä­ra­jat mää­rit­tyi­vät myö­hem­min tämän lausun­non pohjalta.

Jaettu omis­ta­juus ja alis­tei­nen asema useille suu­rem­mille hal­lin­to­kun­nille liit­ti­vät nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don aina 1980-luvun alkuun asti  psy­kiat­ri­aan, las­tenp­sy­kiat­ri­aan, sosi­aa­li­toi­meen ja kou­lu­ter­vey­den­huol­toon. Rat­kai­seva tapah­tuma nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eriy­ty­mi­selle las­tenp­sy­kiat­riasta oli lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen las­tenp­sy­kiat­rian ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryh­män työs­ken­tely 18.10. 1978 – 9.2. 1982. Työ­ryh­män teh­tä­vänä oli “laa­tia lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen las­tenp­sy­kiat­riaa ja nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa kos­keva kehittämisohjelma”.

Työ­ryh­män puheen­joh­ta­jana toimi lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen tuore pää­joh­taja Erkki Kivalo. Työ­ryh­män suun­nit­te­lu­ryh­män muo­dos­ta­nee­seen vii­si­hen­ki­seen sih­tee­ris­töön kut­sut­tiin kaksi jär­jes­tö­jen edus­ta­jaa: Suo­men Las­tenp­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen ja vasta muu­tama kuu­kausi aikai­sem­min  perus­te­tun Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen edus­ta­jat.  Muut jäse­net edus­ti­vat yli­opis­toja ja suu­ria sai­raa­loita. Tämän työ­ryh­män jäse­nyys oli ensim­mäi­nen viral­li­nen asema uudelle nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yhdis­tyk­selle. Työ­ryh­män ja sen sih­tee­ris­tön jäse­neksi uuden yhdis­tyk­sen edus­ta­jana nimi­tet­tiin yhdis­tyk­sen sih­teeri,  Veik­ko­lan paran­to­lan yli­lää­käri Kari Pylkkänen.

Kun työ­ryhmä päätti työnsä 9.2. 1982, se totesi mie­tin­tönsä joh­dan­non päätteeksi:

Saa­tu­aan teh­tä­vänsä suo­ri­te­tuksi las­tenp­sy­kiat­riaa kos­ke­vilta osin, työ­ryhmä luo­vut­taa mie­tin­tönsä “Las­tenp­sy­kiat­rian kehittäminen”. 

Nämä sanat oli­vat tien avaus nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eril­li­selle pal­ve­lu­jär­jes­tel­mälle Suomessa.

Pää­joh­taja Erkki Kivalo oli aloit­ta­nut uuden kehi­tys­vai­heen ter­vey­den­huol­lossa aset­ta­malla useita ala­koh­tai­sia asian­tun­ti­ja­ryh­miä, joi­den mie­tin­nöt sit­ten lähe­tet­tiin lausun­to­kier­rok­sille. Jos lausun­not oli­vat myön­tei­siä, työ­ryh­mien suo­si­tuk­set toteu­tet­tiin. Las­ten ja nuor­ten psy­kiat­rian työ­ryh­män ehkä kaik­kein tär­kein pää­tös oli se, että työ­ryhmä pudotti nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pois teh­tä­vä­ku­vas­taan. Näin nuor­ten psy­kiat­rian tule­vai­suus ei enää ank­ku­roi­tu­nut las­tenp­sy­kiat­riaa rasit­ta­nee­seen ikui­seen kiis­taan kasvatus- ja per­he­neu­vo­loi­den ase­masta sosiaali- tai ter­vey­den­huol­lossa eikä se myös­kään enää ollut alis­tei­nen las­tenp­sy­kiat­rialle. Pää­tös mer­kitsi myös lupausta nuor­ten psy­kiat­rian oman työ­ryh­män perus­ta­mi­sesta myöhemmin.

Mitä olisi tapah­tu­nut, jos Nuo­ri­sop­sy­kiat­rista yhdis­tystä ei olisi ollut ole­massa, kun Las­tenp­sy­kiat­rian ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryhmä ase­tet­tiin vuonna 1978? Oli­siko nuor­ten psy­kiat­ria voi­nut saada las­tenp­sy­kiat­riasta  eril­li­senä näky­vää ase­maa työ­ryh­mässä, jonka teh­tävä oli suun­ni­tella las­ten ja nuor­ten psy­kiat­rian kehit­tä­mistä? Yhdis­tyk­sen kou­lu­tus­toi­min­nan saama myön­tei­nen ja laaja jul­ki­suus yhdis­tyk­sen ensim­mäis­ten vii­den toi­min­ta­vuo­den aikana 1977 – 1982 oli var­masti osal­taan muut­ta­nut ajan ter­veys­po­liit­tista ajat­te­lua. Aja­tus eril­li­sestä nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sesta toi­min­ta­mal­lista oli tul­lut hyväk­sy­tyksi maassa jo tuol­loin var­sin hyvin, ja   nuor­ten ase­man eril­li­nen poh­ti­mi­nen omassa työ­ryh­mässä saat­toi saada laa­jaa kannatusta.

Yhdis­tys jär­jesti vuonna 1982 tie­do­tus­ti­lai­suu­den, jossa se totesi nuor­ten eri­tyis­vas­taan­ot­to­jen perus­ta­mi­sen olleen hidasta, ja korosti nuor­ten mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­sen ole­van 1980-luvun kes­kei­nen haaste koko terveydenhuollossa.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria kui­ten­kin lii­tet­tiin ter­vey­den­huol­lon suun­nit­te­lu­jär­jes­tel­mään (Ter­vey­den­huol­lon val­ta­kun­nal­li­set 5-vuotissuunnitelmat) jo ennen alaa kos­ke­van asian­tun­ti­ja­ryh­män mie­tin­nön val­mis­tu­mista. Nuor­ten avo­hoi­don kehit­tä­mi­seksi kes­kus­sai­raa­loi­hin esi­tet­tiin val­ta­kun­nal­li­sissa suun­ni­tel­missa perus­tet­ta­vaksi nuo­ri­soa var­ten eri­tyis­vas­taan­ot­toja vuo­den 1983 lop­puun men­nessä. Ter­vey­den­huol­lon suun­nit­te­lu­jär­jes­tel­mässä vel­voi­tet­tiin myös kaik­kia maan viittä yli­opis­tol­lista kes­kus­sai­raa­laa perus­ta­maan nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yksi­köt, joi­den toi­minta suun­ni­tel­tiin käyn­nis­tet­tä­väksi vii­meis­tään vuonna 1987.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryhmä 1986 – 1987

Heti las­tenp­sy­kiat­riaa kos­ke­van sel­vi­tyk­sen ja suo­si­tus­ten val­mis­tu­mi­sen (1982) jäl­keen lää­kin­tö­hal­li­tus varau­tui palk­kaa­maan asian­tun­ti­ja­sel­vi­tys­mie­hen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mis­lin­jauk­sien laa­ti­mi­seksi. Tähän teh­tä­vään pyy­det­tiin Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­jaa Tor-Björn Hägglun­dia, joka otti­kin teh­tä­vän vas­taan. Hän kui­ten­kin peruutti osal­lis­tu­mi­sensa uuden työ­ryh­män työ­hön ennen työ­ryh­män aset­ta­mista.  Täl­löin nuo­ri­sop­sy­kiat­rian suun­ta­vii­vo­jen laa­ti­mi­nen asian­tun­ti­ja­ryh­män työnä vii­väs­tyi ja jäi sel­västi muita kes­kei­siä mie­len­ter­veys­työn lin­jauk­sia myö­hem­pään ajan­jak­soon (Mie­len­ter­veys­työn komi­tea 1984).

Lää­kin­tö­hal­li­tus asetti lopulta 1986 Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­työ­ryh­män  laa­ti­maan suun­ta­vii­vat nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don kehit­tä­mi­selle. Tuol­loin yhdek­sän vuo­den ikäi­nen yhdis­tyk­sen jäse­net oli­vat var­sin laa­jasti edus­tet­tuina työ­ryh­mässä, joka  kokosi jäse­nis­tönsä  kautta alan par­haan asian­tun­te­muk­sen mie­tin­tönsä taus­taksi (tau­lukko 5.).

Tau­lukko 5. Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asiantuntijaryhmä

– Työ­ryhmä perus­tet­tiin 26.3. 1986 ja se jätti mie­tin­tönsä 2.9. 1987

Puheen­joh­taja	Lää­kin­tö­neu­vos Kari Pylkkänen.
Sih­tee­rit	Apu­lais­pro­fes­sori Johan­nes Leh­to­nen, tar­kas­taja Sinikka Tolvanen
Jäse­net	Yli­lää­käri Veikko Aal­berg, pro­fes­sori Yrjö Ala­nen, yli­lää­käri Gus­tav Amnell, eri­kois­lää­käri Antero                     Heik­kilä, yli­lää­käri Seppo Hulkko,  yli­lää­käri Vuokko Häkli-Hokkanen, yli­lää­käri Ritva Joki­nen, yli­lää­käri Markku Luo­to­niemi, lää­nin­lää­käri  Pertti Puhakka, yli­lää­käri Erkki Pulk­ki­nen, yli­lää­käri  Riitta Ris­to­lai­nen, yli­lää­käri Jussi Sierla, yli­lää­käri  Antti Tirk­ko­nen, yli­lää­käri  Pirkko Viher­koski, lää­kin­tö­neu­vos Mikko Vienonen.

Asian­tun­ti­ja­ryh­män aset­ta­mat läh­tö­koh­dat nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mi­selle on kuvattu tau­lu­kossa 6.

Tau­lukko 6. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mi­sen lähtökohdat

– Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryhmä 1987

Läh­tö­kohta	Indi­kaat­to­reita
1. Psy­ko­lo­gi­nen tietoperusta	Nuo­ruusikä on oma­lei­mai­nen kehitysvaihe
2.  Epi­de­mio­lo­gi­nen tietoperusta	Häi­riöi­den esiin­ty­vyys 2 ker­taa suu­rempi kuin lap­suu­des­sa­Noin 15 % nuo­rista jou­tuu  psy­kiat­ris­ten tai sosi­aa­lis­ten hoito- tai huol­to­toi­men­pi­tei­den koh­teik­si­Noin 5 % mie­histä ei pysty psyyk­ki­sen häi­riön vuoksi sel­viy­ty­mään ase­vel­vol­li­suu­des­ta­Noin 15-25 %:lla nuo­rista on epi­de­mio­lo­gis­ten sel­vi­tys­ten mukaan vai­keita psyyk­ki­siä häiriöitä
3. Nuo­ri­so­väes­tön tar­vetta vas­taa­vat mielenterveyspalvelut.	Itse­näi­nen, aikuis­ten ja las­ten pal­ve­luista eril­li­nen ter­vey­den­huol­lon palveluorganisaatio

Eril­li­sen työ­ryh­män aset­ta­mi­sen jäl­keen nuor­ten psy­kiat­rian tule­vai­suus eteni irral­laan  las­tenp­sy­kiat­riaa rasit­ta­neesta ikui­sesta kiis­tasta kasvatus- ja per­he­neu­vo­loi­den ase­masta sosiaali- tai ter­vey­den­huol­lossa. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryh­män  mie­tintö jul­kais­tiin 1987, ja se sisälsi yksi­tyis­koh­tai­sen esi­tyk­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­ver­kos­ton suun­ta­vii­voiksi   vuo­teen 2000 asti osana ter­vey­den­huol­toa.    Työ­ryh­män suo­si­tuk­set toteu­tui­vat seu­raa­vien 15 vuo­den kuluessa ja muo­dos­ti­vat poh­jan koko maan kat­ta­valle palvelujärjestelmälle.

Lää­kin­tö­hal­li­tus lähetti mie­tin­nön laa­jalle lausun­to­kier­rok­selle.  Lausun­not oli­vat hyvin posi­tii­vi­sia, ja nii­den poh­jalta lää­nin­hal­li­tuk­sia keho­tet­tiin laa­ti­maan alu­een väes­tön läh­tö­koh­dista suun­ni­tel­man nuor­ten mie­len­ter­vey­den häi­riöi­den ehkäi­se­mi­sestä ja ongel­ma­nuor­ten pal­ve­lu­jen kehit­tä­mi­sestä vuo­den 1990 lop­puun men­nessä. Mie­tintö nosti nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ter­vey­den­huol­lon asia­lis­talle. Se oli sisäl­löl­tään hyvin poik­keava ter­vey­den­huol­lon hal­lin­to­mie­tintö – suuri osa mie­tin­nön sisäl­löstä käsit­teli nuo­ruusiän psy­ko­te­ra­peut­ti­sen tut­ki­muk­sen tulok­sia ja niistä vedet­tä­viä joh­to­pää­tök­siä. Mie­tin­nön saama hyvä vas­taan­otto johti lukui­siin lää­nin­hal­li­tus­ten jär­jes­tä­miin nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kou­lu­tus­päi­viin, joi­den ansiosta  nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta ja hal­lin­nosta ter­vey­den­huol­losta vas­taa­vat vir­ka­mie­het  jou­tui­vat  koh­taa­maan nuor­ten psy­kiat­ris­ten pal­ve­lu­jen tar­peen realiteetteja.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian erikoisala

Yhdis­tyk­sen tavoit­tei­siin kuu­lui alusta alkaen itse­näi­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­koi­sa­lan kehit­ty­mi­nen maa­hamme. Tavoite oli poik­kesi   mui­den mai­den mal­leista,   mutta toi­saalta se oli Suo­messa tapah­tu­neen oma­lei­mai­sen kehi­tyk­sen luon­nol­li­nen jatke. Muissa Euroo­pan maissa las­tenp­sy­kiat­ria oli kehit­ty­nyt psy­kiat­rian sup­peaksi eri­koi­sa­laksi. Psy­kiat­rian kanssa yhtei­sen kou­lu­tus­run­gon poh­jalta nuor­ten psy­kiat­ria yhdis­tet­tiin Euroo­passa useim­mi­ten lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­riaksi. Vas­taava yhteys puut­tui suo­ma­lai­sesta kou­lu­tus­jär­jes­tel­mästä. Meillä nuor­ten psy­kiat­ria orga­ni­soi­tui eri­lai­sen his­to­rial­li­sen kehi­tyk­sen poh­jalta aluksi vaih­toeh­toi­sesti aikuis- tai las­tenp­sy­kiat­rian sup­peaksi erikoisalaksi.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria kehit­tyi vähi­tel­len monien väli­vai­hei­den kautta täy­deksi eri­koi­sa­laksi 1999. Las­tenp­sy­kiat­rian ja aikuisp­sy­kiat­rian yhtei­nen sup­pea eri­koi­sala perus­tet­tiin 1979. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­aan saat­toi eri­kois­tua joko aikuis- tai las­tenp­sy­kiat­riasta käsin. Seu­raa­vassa kehi­tys­vai­heessa (1994) syn­tyi väli­vai­heen ns. 8 vuo­den kou­lu­tus­oh­jel­man eri­koi­sala, kun sup­peat eri­koi­sa­lat lak­kau­tet­tiin. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­aan eri­kois­tu­mi­sen edel­ly­tyk­senä säi­lyi edel­leen eri­kois­lää­kä­rin tut­kinto joko lasten- tai aikuisp­sy­kiat­riassa. Saman­ai­kai­sesti oli käyn­nis­ty­nyt moni­vai­hei­nen jul­ki­nen kes­kus­telu yhdis­te­tyn lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ja itse­näi­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehi­tys­vaih­toeh­to­jen välillä.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria vai lasten- ja nuorisopsykiatria?

”Lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rialla” on oma taus­tansa  Suo­men ter­vey­den­huol­lossa. His­to­rian  ensim­mäi­nen vaihe sijoit­tui 1970-luvun lopulle.  Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen työ­ryh­mä­mie­tin­nössä  ”Psy­kiat­ri­sen ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­nen” todet­tiin vuonna 1977:

“Las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­sesta avo­hoi­dosta ovat tähän asti pää­osin vas­tan­neet las­ten ja nuor­ten mie­len­ter­veys­toi­mis­tot sekä kas­va­tus­neu­vo­lat… Eri­kois­pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­sesta vas­taa­vat (tule­vai­suu­dessa) ensi­si­jai­sesti kes­kus­sai­raa­loi­den sekä mie­len­ter­veys­toi­mis­to­jen lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­set työryhmät.”

Käsite “lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ria” sisäl­tyi siis Suo­messa 1970-luvun lopun suun­ni­tel­miin, jol­loin mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­telmä oli yli­päänsä hyvin kehit­ty­mä­tön. 1970-luvun kes­kus­telu las­tenp­sy­kiat­rian ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kou­lu­tuk­sen ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män niput­ta­mi­sesta yhteen käyn­nis­tyi uudel­leen vuonna 1993. Nyt läh­tö­kohta oli kui­ten­kin uusi: pitäi­sikö Suo­men seu­rata ”euroop­pa­laista kehi­tystä” ja mitä tämä tar­koit­taisi käytännössä?

Jul­ki­nen kiis­tely siitä, pitäi­sikö suo­ma­lai­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­ria lak­kaut­taa itse­näi­senä eri­koi­sa­lana ja liit­tää “ylei­seu­roop­pa­lai­sen mal­lin” mukai­sesti las­tenp­sy­kiat­ri­aan sai alkunsa Lää­kä­ri­leh­den pää­kir­joi­tus­si­vulla 1993. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys nousi heti saman leh­den sivuilla voi­mak­kaasti vas­tus­ta­maan suu­ren eri­koi­sa­lan itse­näi­syy­den lakkauttamista.

Mikä olisi ollut tuo ”muun Euroo­pan malli” Suo­melle, on mie­len­kiin­toi­nen kysy­mys. Jos suo­ma­lai­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­ria olisi lii­tetty tuol­loin suo­ma­lai­seen las­tenp­sy­kiat­ri­aan, se ei olisi ollut “muun Euroo­pan” malli puhu­mat­ta­kaan EU:n mal­lista. Näin siksi, että suo­ma­lai­sen las­tenp­sy­kiat­rian malli ei sosi­aa­li­huol­toon vah­vasti liit­ty­neensä nou­dat­ta­nut ”muun Euroo­pan mal­lia”. Kai­kissa Euroo­pan maissa Sak­saa lukuun otta­matta nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen koulutus- ja hoi­to­jär­jes­telmä poh­jau­tui sel­keästi yhtei­seen kou­lu­tus­run­koon aikuisp­sy­kiat­rian kanssa, ja las­tenp­sy­kiat­ria oli usein psy­kiat­rian sup­pea eri­koi­sala. Täl­löin loo­gi­nen rat­kaisu “Euroo­pan mal­lin” sovel­ta­mi­sesta Suo­meen olisi pikem­min­kin ollut liit­tää nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kou­lu­tus muun Euroo­pan tavoin yhtei­seen kou­lu­tus­run­koon aikuisp­sy­kiat­rian kanssa.

Vuonna 1982 lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryhmä oli jo luo­pu­nut las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­sen hoi­don niput­ta­mi­sesta yhteen. Tämän jäl­keen nuor­ten psy­kiat­ri­nen pal­ve­lu­jär­jes­telmä ja sen edel­lyt­tämä kou­lu­tus ovat sel­västi eriy­ty­neet omaksi eri­koi­sa­lak­seen.  “Lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian” eri­koi­sa­lan perus­ta­mi­nen olisi Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen mie­lestä mer­kin­nyt paluuta 20 vuotta taak­se­päin suo­ma­lai­sen ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­sessä.  Muut ter­vey­den­huol­lon asian­tun­ti­ja­ta­hot tyy­tyi­vät sivusta häm­mäs­te­le­mään syn­ty­nyttä mie­len­ter­veys­työn sisäistä väit­te­lyä, jonka rat­kaisu siir­tyi lää­ke­tie­teen eri­koi­sa­lo­jen mää­rän supis­ta­mista sel­vit­te­le­vän työ­ryh­mään 1995.

Ope­tus­mi­nis­te­riön aset­ta­man EU-erikoislääkärityöryhmän teh­tä­vänä oli tehdä esi­tys eri­koi­sa­lo­jen mää­rän pie­nen­tä­mi­sestä Suo­messa EU:ssa tun­nus­tet­tu­jen eri­koi­sa­lo­jen poh­jalta. EU:n direk­tii­vin mukai­sesti hyväk­syt­tyjä eri­koi­sa­loja oli tuol­loin 50, kun niitä Suo­messa oli 92. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian rooli ja asema suo­ma­lai­sessa ter­vey­den­huol­lossa ajau­tui työ­ryh­män työn aikana vaka­vaan krii­siin. Suomi oli ensim­mäi­nen maa Euroo­passa, jossa nuo­ri­sop­sy­kiat­ria on tun­nus­tettu itse­näi­nen eri­koi­sala omine pal­ve­lu­jär­jes­tel­mi­neen. Koska nuo­ri­sop­sy­kiat­ria ei ollut muissa EU-maissa kehit­ty­nyt omaksi eri­koi­sa­lak­seen, laa­jaa kan­na­tusta näytti saa­van aja­tus, että myös­kään Suo­men ei tulisi jat­kossa tun­nus­taa nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa eri­koi­sa­laksi, vaan nuo­ri­sop­sy­kiat­ria tulisi yhdis­tää las­tenp­sy­kiat­ri­aan ja lak­kaut­taa itse­näi­senä eri­koi­sa­lana. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asema nousi­kin ope­tus­mi­nis­te­riön työ­ryh­män vai­keim­maksi asiaksi. Työ­ryhmä pää­tyi lopulta esit­tä­mään 46 eri­koi­sa­lan säi­lyt­tä­mistä. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria oli näi­den säi­ly­tet­tä­viksi esi­tet­ty­jen alo­jen jou­kossa. Eri­kois­lää­kä­ri­kou­lu­tuk­sen tule­vai­suutta Euroo­pan unio­niin liit­ty­mi­sen jäl­keen sel­vit­tä­nyt komi­tea rat­kaisi lopulta kiis­tan itse­näi­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian hyväksi 1996.  Kes­kei­senä perus­teena nuo­ri­sop­sy­kiat­rian  laaja-alainen toi­min­ta­ver­kosto ja suu­ret poti­las­mää­rät lää­kä­ri­mää­räl­tään tuol­loin 26. suu­rim­malla erikoisalalla.

Ase­tus eri­kois­lää­kä­ri­tut­kin­noista 1999 vähensi Suo­men  92 eri­koi­sa­lan luku­mää­rän 49:ään ja hyväk­syi nuo­ri­sop­sy­kiat­rian itse­näi­senä eri­koi­sa­lana, jol­loin nuo­ri­sop­sy­kiat­rian itse­näi­nen asema vakiin­tui (tau­lukko 7.)

Tau­lukko 7 .

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­koi­sa­lan kehi­tys­vai­heet Suomessa

1979	Las­tenp­sy­kiat­rian ja aikuisp­sy­kiat­rian yhtei­nen sup­pea erikoisala
1993	Jul­ki­nen kes­kus­telu nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ja las­tenp­sy­kiat­rian yhdistämisestä
1994	Sup­peat eri­koi­sa­lat lak­kau­te­taan. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria säi­lyy 8 vuo­den kou­lu­tus­oh­jel­man mukai­sena erikoisalana
1996	EU-erikoislääkärityöryhmän suo­si­tus: nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta itse­näi­nen erikoisala
1999	Nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta 6 vuo­den kou­lu­tus­oh­jel­man mukai­nen täysi erikoisala

Ensim­mäi­nen euroop­pa­lai­nen nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen spe­sia­li­teetti, nuo­ri­sop­sy­kiat­ria, vah­vis­tet­tiin Suo­messa ns. sup­peaksi eri­koi­sa­laksi 1979 ja 2000-luvun alussa suo­ma­lai­nen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian täysi eri­koi­sala on edel­leen ainoa nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen täysi spe­sia­li­teetti Euroo­passa. Suo­ma­lai­nen ter­vey­den­huolto on eden­nyt oma­lei­maista tietä nuo­ruusiän itsei­sar­von tun­nis­ta­mi­sessa samalla tavoin kuin se on teh­nyt aiem­min äitiys- ja las­ten­neu­vo­loi­den kehit­tä­mi­sen edelläkävijämaana.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­kois­lää­kä­ri­määrä on kehit­ty­nyt nopeasti (tau­lukko 8). Työi­käis­ten eri­kois­lää­kä­rien mää­rällä (139 työi­käistä nuo­ri­sop­sy­kiat­ria 2007)  mitat­tuna ala oli vuo­den 2007 alussa eri­kois­lää­kä­ri­mää­räl­tään 23. suu­rin 49:stä suo­ma­lai­sesta lää­ke­tie­teen erikoisalasta.

Tau­lukko 8.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian eri­kois­lää­kä­ri­mää­rän kehitys

Vuosi	Eri­kois­lää­kä­reitä
1980	14
1985	22
1990	35
1995	67
2000	102
2005	142
2007	151

NUOTTA-projekti

Las­ten ja nuor­ten mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen niuk­kuus suh­teessa tar­pee­seen  ja lisään­ty­nee­seen kysyn­tään oli laman jäl­kei­sessä Suo­messa hyvin näkyvä ter­veys­po­liit­ti­nen teema. Edus­kunta ohjasi val­tion­va­rain­mi­nis­te­riön bud­jet­tie­si­tyk­set ylit­täen usei­den vuo­sien ajan yli­mää­räi­siä pro­jek­ti­luon­tei­sia kehit­tä­mis­mää­rä­ra­hoja las­ten ja nuor­ten psy­kiat­ri­siin pal­ve­lui­hin. Vuonna 2001 annet­tiin las­ten ja nuor­ten psy­kiat­riaa  kos­keva  ase­tus hoi­to­ta­kuusta, joka oli ensim­mäi­nen hoi­to­ta­kuusää­dös Suo­messa. Tässä tilan­teessa yhdis­tys teki sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riölle esi­tyk­sen nuor­ten hoi­to­ta­kuun audi­toin­ti­pro­jek­tin toteut­ta­mi­sesta. Pit­kän neuvottelu- ja val­mis­te­lu­vai­heen jäl­keen esi­tys hyväk­syt­tiin siten, että pro­jek­tin tuot­ta­jaor­ga­ni­saa­tioksi tuli Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys ja sitä val­voi sisäl­löl­li­sesti sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­rion   aset­tama ohjaus­ryhmä puheen­joh­ta­ja­naan pro­fes­sori Veikko Aal­berg.  Talou­den osalta pro­jekti kuu­lui HUS:n val­von­taan. Yhdis­tys perusti pro­jek­tille oman toi­mis­ton Suo­men Psy­kiat­riyh­dis­tyk­sen tiloihin.

Tau­lukko 9.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen Nuotta-projektin asian­tun­ti­ja­ryhmä 2001 – 2004

Teh­tävä	Asian­tun­ti­ja­ryh­män jäsenet
Pro­jek­tin johtaja	Kari Pylk­kä­nen
Pää­toi­mi­nen sihteeri	Riitta Tuomi
Pro­jek­tin asian­tun­ti­ja­ryh­män jäse­net ja auditoijat	Bir­gitta Har­ti­kai­ne­nAntti Hent­to­ne­nIlpo Lah­tiOuti Lai­neE­ila Lauk­ka­nen­Seija Miet­ti­nen­Jaana Ruus­ka­Leena Salo­ne­nAn­ders Sand­qvist­Tiina Tuominen

Pro­jek­tiin lop­pu­ra­portti jul­kais­tiin STM:n jul­kai­susar­jassa 2003,  ja se sisälsi kuvauk­sen pal­ve­lu­jär­jes­tel­mästä ja sen toi­min­nasta sekä 18 yksi­tyis­koh­taista kehit­tä­mi­seh­do­tusta. Raportti lähe­tet­tiin kai­kille psy­kiat­reille tie­doksi ja yhdis­tys jär­jesti 2004 NUOTTA-projektin pää­tös­se­mi­naa­rin, johon osal­lis­tui yli 200 alan toimijaa.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria työl­listi vuonna 2002 yli tuhat alan ammat­ti­laista. Alan vir­ka­määrä oli kas­va­nut 76 pro­sen­tilla vuo­sina 1997 – 2001.

NUOTTA-projektin kar­toi­tus osoitti, että kaik­kialla Suo­messa  nuo­ri­sop­sy­kiat­ria oli jou­tu­nut koh­taa­maan todella suurta pii­le­vänä ollutta tar­vetta, joka oli nopeasti  muo­dos­tu­nut kas­va­vaksi kysyn­näksi, kun pal­ve­luja oli ollut tar­jolla. Tämän seu­rauk­sena hoi­to­ta­kuu ei ollut  toteu­tu­nut sii­tä­kään huo­li­matta, että suun­nil­leen kaikki 16 vuotta sit­ten jul­kais­tun Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen työ­ryh­mä­mie­tin­nön aset­ta­mat tavoit­teet voi­tiin todeta toteu­tu­neiksi. Vaikka nuo­ri­sop­sy­kiat­ria on osoit­tau­tu­nut menes­tys­ta­ri­naksi, uusien pal­ve­lu­jen kysyntä on osoit­tau­tu­nut sel­västi laa­jem­maksi kuin on voitu ennustaa.

Tau­lu­kossa 10. on kuvattu nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­män hah­mot­tu­mista lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen asian­tun­ti­ja­ryh­män mie­tin­nön lin­jauk­sista 1987 käy­tän­nön toi­min­naksi 15 vuo­den kuluttua.

Tau­lukko 10.

Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­työ­ryh­män esi­tyk­set 1987 ja nii­den toteu­tu­mi­nen 2002

Nuor­ten psy­kiat­rian kehittämiskohde	Lkh:n työ­ryh­män 1987esittämä koko  maata kos­keva tavoite vuo­teen 2000 mennessä	Seu­ranta tavoit­tei­den toteu­tu­mi­sesta 2002 *
1. Lain­sää­däntö	Nuo­ruusiän eri­tyis­piir­teet otet­tava huo­mioon. Nuor­ten tah­dosta riip­pu­mat­to­man hoi­don edel­ly­tyk­seksi vakava mie­len­ter­vey­den häiriö.	Toteu­tui 1991 mielenterveyslaissa
2. Eri­kois­lää­kä­ri­joh­toi­nen nuo-risopsykiatrian palvelujär-jestelmä kaik­kiin sairaanhoito-piireihin	Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­käri sai­raan­hoi­to­pii­reissä sekä avo­hoi­don tii­mit ja sairaalaosastot	Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­kä­rien virat perus­tettu, alu­eel­li­set avo­hoi­don tii­mit ja sai­raa­lao­sas­tot käynnistyneet
3.Matala kyn­nys avo­hoi­don palveluihin	Walk-in-poliklinikat nuo­rille	Matala kyn­nys ei toteudu, perus­ter­vey­den­huol­lon ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian raja­pin­taa uudistettava
4. Avo­hoito: Alu­eel­li­set nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­set työ­ryh­mät koko maahan	50 työ­ryh­mää	54
5. Sai­raa­la­hoito: Eril­li­set nuo­ri­sop­sy­kiat­rian  sai­raan­si­jat kaik­kiin   sairaanhoitopiireihin	200 sai­raan­si­jaa	342
6. Mää­räl­li­set henkilöstötavoitteet	Avo­hoi­toon 300 uutta vir­kaa­Sai­raa­la­hoi­toon 300 uutta virkaa	Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian virat:Avohoidossa 390Sairaalahoidossa 704
7. Psy­ko­te­ra­pia­pal­ve­lu­jen ensi­si­jai­nen sisältöalue	Psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tuk­sen saa­nut henkilöstö	Nuo­ri­sop­sy­kiat­riassa eni­ten psykoterapia-koulutuksen saa­nutta hen­ki­lö­kun­taa jul­ki­sella sek­to­rilla (n=250)

* Lähde: Pylk­kä­nen K. NUOTTA-projektin lop­pu­ra­portti  2003.

Vuonna 2007 yhdis­tys toteutti NUOTTA-projektin 5-vuotisseurantatutkimuksen 2002-2006, jonka tulok­set jul­kais­tiin yhdis­tyk­sen 30-vuotisjuhlaseminaarissa.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kes­kei­set kehi­tys­vai­heet on tii­vis­tetty tau­luk­koon 11.

Tau­lukko 11.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehi­tys­vai­heet Suomessa

1959 – 1961	Ensim­mäi­set nuor­ten psy­kiat­ri­nen sai­raa­lao­sasto Pit­kä­nie­men sai­raa­laan 1959 ja Hes­pe­rian sai­raa­laan 1961
1969	Opis­ke­li­joi­den mie­len­ter­veys­pal­ve­luille itse­näi­nen orga­ni­saa­tio Yli­op­pi­lai­den terveydenhoitosäätiöön
1970-luku	Uusia nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osas­toja ja avo­hoi­toon lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sia työryhmiä
1977	Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys perustetaan
1979	Nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta psy­kiat­rian ja las­tenp­sy­kiat­rian yhtei­nen sup­pea erikoisala
1981	Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen  yhdis­tys perus­taa Nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pia­sää­tiön kou­lut­ta­maan nuorisopsykoterapeutteja
1982	Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen las­tenp­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­ryhmä suo­sit­taa eril­li­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa kos­ke­van kehit­tä­mis­suun­ni­tel­man laatimista
1984	Mie­len­ter­veys­työn komi­tea esit­tää las­tenp­sy­kiat­rian ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­mien eriyttämistä
1987	Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asian­tun­ti­ja­työ­ryh­män mie­tintö: Tavoit­teet koko maan kat­ta­valle nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­mälle vuo­teen 2000
1987 -1991	Useita lää­nin­hal­li­tus­ten jär­jes­tä­miä nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mis­se­mi­naa­reja. Nuor­ten mie­len­ter­veys­pal­ve­lut laa­je­ne­vat suo­si­tuk­sen mukaisesti.
1991	Mie­len­ter­veys­laki sää­tää nuor­ten tah­dosta riip­pu­mat­to­malle hoi­dolle eril­li­set kri­tee­rit ja edel­lyt­tää, että alle 18-vuotiaiden tah­dosta riip­pu­ma­ton hoito on toteu­tet­tava eril­lään aikuisista
1990-luku	Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sia osas­toja perus­te­taan mie­len­ter­veys­lain edel­ly­tys­ten mukaisesti
1993	Jul­ki­nen kes­kus­telu nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ja las­tenp­sy­kiat­rian yhdis­tä­mi­sestä käynnistyy
1994	Sup­peat eri­koi­sa­lat lak­kau­te­taan ja nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta tulee 8 vuo­den eri­kois­tu­mis­oh­jel­man mukai­nen täysi erikoisala
1996	EU-erikoislääkärityöryhmä: nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta itse­näi­nen erikoisala
1999	Nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta tulee täysi 6 vuo­den kou­lu­tus­oh­jel­man mukai­nen erikoisala
2000 – 2006	Edus­kun­nan eri­tyis­mää­rä­ra­hoja las­ten ja nuor­ten psy­kiat­rian kehittämiseen
2001	Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian hoi­to­ta­kuu sää­de­tään: tut­ki­muk­seen 3 vii­kossa ja hoi­toon 3 kuukaudessa.
2003	NUOTTA-projektin kar­toi­tus nuo­ri­sop­sy­kiat­riasta ja raportti hoi­to­ta­kuun toteu­tu­mi­sesta ja hoi­to­ket­juista nuo­ri­sop­sy­kiat­riassa sekä alan kehittämissuositukset
2003 -2004	Eri­tyis­osas­tot vai­kea­hoi­toi­sille nuo­rille Pit­kä­nie­men ja Niu­van­nie­men sairaaloihin
2007	NUOTTA-projektin 5-vuotisseurant

Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian ylilääkärikokoukset

Yhdis­tys kut­sui  2004 kaikki nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­kä­rit yhtei­seen semi­naa­riin, jossa käsi­tel­tiin NUOTTA-projektin tulok­sia. Tästä semi­naa­rista käyn­nis­tyi­vät sään­nöl­li­set nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yli­lää­kä­ri­ko­kouk­set, joi­den koor­di­naat­to­rina 2004 alkaen on toi­mi­nut Tiina Tuominen.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen koulutustoiminta

Yhdis­tyk­sen toi­minta aloi­tet­tiin ripeästi heti perus­ta­van kokouk­sen jäl­keen jää­mättä odot­ta­maan yhdis­tys­re­kis­te­rin pää­töstä viral­li­sesta rekis­te­röin­nistä. Ensim­mäi­nen tavoite oli pitää val­ta­kun­nal­li­set nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kou­lu­tus­päi­vät, jotka toteu­tui­vat syk­syllä 1978 otsi­kolla Nuo­ruus vai hul­luus? Ensim­mäis­ten kou­lu­tus­päi­vien luen­noit­si­joina oli­vat Tor-Björn Hägglund, Heikki Yli­kan­gas, Vappu Tai­pale, Sakari Erko, Leena Ris­sa­nen, Anja-Riitta Lahi­kai­nen, Esko Varilo ja Kari Pylkkänen.

Ensim­mäi­nen semi­naari kokosi lähes 250 osa­not­ta­jaa, ja  sai osak­seen  Hel­sin­gin Sano­mien ja usei­den mui­den leh­tien huo­mion.  Yhdis­tyk­sen ensim­mäi­nen tie­do­tus­ti­lai­suus kou­lu­tus­päi­vien yhtey­dessä voi­tiin­kin todeta onnis­tu­neeksi, ja tie­do­tus­myön­tei­syys jat­kui var­sin näyt­tä­vänä myös nuo­ren yhdis­tyk­sen seu­raa­vissa semi­naa­reissa. Keväällä 1979 kou­lu­tus­päi­ville kut­sut­tiin ensim­mäi­set ulko­mai­set luen­noit­si­ja­vie­raat Marie ja Moses Lau­fer. Vuo­den 1979 kak­sille kou­lu­tus­päi­ville osal­lis­tui yhteensä 470 osanottajaa.

Tuo­reen ja dynaa­mi­sen yhdis­tyk­sen ensim­mäi­nen avaus osoitti suun­nan yhdis­tyk­sen tule­vien vuo­sien toi­min­nalle. Yhdis­tys nousi esille suo­ma­lai­sen mie­len­ter­veys­työn ken­tässä iske­vien ja huo­miota herät­tä­vien semi­naa­riot­si­koi­densa kautta. Se näkyi myös­kin jul­ki­suu­dessa.  Vielä sel­vem­min yhdis­tys erot­tui muista toi­min­tansa sisäl­lössä:  Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys ank­ku­roi jär­jes­tä­mänsä kou­lu­tuk­sen ja toi­min­nas­saan esille nos­ta­mansa näkö­kul­mat van­kasti psy­koa­na­lyyt­ti­seen tut­ki­muk­seen ja koke­muk­seen sekä siitä nouse­vaan nuor­ten psy­ko­te­ra­pi­aan ja sen kehit­tä­mi­seen. Jotta nuor­ten psy­ko­te­ra­piaa voi­tiin viedä eteen­päin, yhdis­tys haki puheen­joh­ta­jansa Tor-Björn Hägglun­din joh­dolla ulko­mai­sia yhteyk­siä ja suun­tau­tui heti alusta alkaen kut­su­maan joh­ta­via ulko­mai­sia psy­ko­te­ra­pian asian­tun­ti­joita Suomeen.

Yhdis­tys ja sen alao­sas­tot ovat olleet alusta alkaen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehit­tä­mi­sen ja täy­den­nys­kou­lu­tuk­seen kes­kei­siä toi­mi­joita maas­samme. Yhdis­tyk­sen  moniam­ma­til­li­set kou­lu­tus­päi­vät ovat tavoit­ta­neet vuo­sit­tain jopa satoja alan toi­mi­joita. Yhdis­tys on myös har­joit­ta­nut alan jul­kai­su­jen kus­tan­nus­toi­min­taa yhteis­työssä kau­pal­lis­ten kus­tan­ta­jien kanssa.

Yhdis­tys on jär­jes­tä­nyt yhteensä 54 val­ta­kun­nal­lista koulutuspäivä-tapahtumaa, useim­mat kak­si­päi­väi­siä. Suo­men ensim­mäi­nen nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian kurssi 90 osa­not­ta­jalle toteu­tet­tiin 1980-1982. Lisäksi alue­toi­mi­kun­nat ovat jär­jes­tä­neet lukui­sia alu­eel­li­sia koulutustapahtumia.

Tau­lukko 12.

Suo­men Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen kou­lu­tus­päi­vien tee­mat 1977- 2006

Vuosi	Kou­lu­tus­päi­vien teemat	Vuosi	Kou­lu­tus­päi­vien teemat
1978	Nuo­ruus vai hul­luus – nuo­ruu­den mie­len­ter­vey­den rajankäyntiä	1993	Nar­sismi ja idea­li­saa­tio­Sa­mais­tus ja psyyk­ki­nen perimä
1979	Nuo­ruus ja suku­puo­li­nen iden­ti­teetti INaida vai palaa – nuo­ruusiän suku­puo­li­nen iden­ti­teetti II	1994	Psy­ko­te­ra­peut­ti­sesta yhteis­työ­suh­teesta nuor­ten  hoi­dos­sa­Vi­han ja epä­luot­ta­muk­sen koh­taa­mi­nen nuorisoterapiassa
1980	Luoda vai lyödä – nuor­ten aktii­vi­suu­den koh­ta­loita ILuoda vai lyödä II . Luo­vuus, hul­luus ja mielenterveys	1995	Rajatilat
1981	Itse­tunto vai itseuho – nuo­ruusiän nar­sis­min koh­ta­loi­taIt­se­tunto vai itseuho – nuo­ruusiän nar­sis­min koh­ta­loita II	1996	Nuo­ruusiän breakdown
1982	Itse­tunto vai itseuho- Nuo­ruusiän nar­sis­min koh­ta­loita III­Kas­vun monet kasvot	1997	Janine Chas­sequet Smir­ge­lin vie­rai­lu­Nuo­riso post­mo­der­nissa maa­il­massa. Yhdis­tyk­sen 20-vuotisjuhlaseminaari
1983	Kou­lu­tus­päi­vät­Nuor­ten hoito I. Nuorisopsykoterapia	1998	Nuor­ten psy­kiat­ris­ten pal­ve­lu­jen laatu ja kehit­tä­mis­tar­peet (kutsuseminaari)Kerry Kelly Novic­kin ja Jack Novic­kin vierailu
1984	Tera­peut­ti­nen yhteisö – mitä se on?Onnistuuko Oidi­pus vai tuleeko Turhapuro?	1999	Psy­ko­dy­naa­mi­nen psy­ko­te­ra­pia kun­tou­tuk­sena – onko se teho­kasta ja millä tavoin ?Ruu­mis ja mieli – näkö­kul­mia psykosomatiikkaan
1985	Tytöstä nai­sek­siOtto ja Pau­lina Kern­ber­gin luentovierailu	2000	Joyce McDou­gal­lin vierailu
1986	Me mie­het – poika ja isä­Jo­yce McDou­gal­lin luentovierailu	2001	Vihan hedel­mät
1987	Nuo­ruusiän psy­koo­sit­Nuo­ret, myy­tit ja psykoterapia	2002	Nuori ja rak­kaus­Per­soo­nal­li­suus­häi­riöt nuoruusiässä
1988	Raivo ja rak­kaus­Häi­riin­ty­nyt nuoruus	2003	Nuo­ri­so­kult­tuuri nytNUOTTA-projektin loppuseminaari
1989	Wells Goodric­hin luen­to­vie­rai­luI­han­tei­den imu ja tyly todellisuus	2004	Val­taa vai vai­noa – väki­valta nuoruusiässä
1990	Mie­len raken­tu­mi­ses­ta­Va­mik Vol­ka­nin tapauskonsultaatiot	2005	Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen hoito – buf­fet vaiko vatkuli?Expanding the­ra­peu­tic tech­niques – Kerry Kelly Novick ja Jack NovickCli­nical Psyc­ho­diag­nos­tics vs. DSM IV – Paul Ver­haeg­hen vierailu
1991	Porno – mie­li­kuva ja kuvan mie­li­De­rek Mil­le­rin luentovierailu	2006	Nuori, ruoka ja seksi
1992	Sek­su­aa­li­nen iden­ti­teet­ti­Neu­roosi nuoruusiässä	2007	Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen 30-vuotisjuhlaseminaari

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen ulko­mai­set luennoitsijavieraat

Ulko­mai­sia luen­noit­si­ja­vie­raita on kah­den­kym­me­nen toi­mi­vuo­den aikana kut­suttu  29 ker­taa (tau­lukko 12). Yhdis­tyk­sen ulko­mai­sina luen­noit­si­ja­vie­raina on 30 vuo­den aikana käy­nyt 24 hen­ki­löä 6 maasta. Puo­lessa luen­noit­si­ja­vie­rai­luista kut­suttu puhuja on tul­lut USA:sta, lopuissa vie­rai­luissa Englan­nista, Rans­kasta, Hol­lan­nista,  Bel­giasta ja Ruotsista.

Tau­lukko 13 .

Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen ulko­mai­set luen­noit­si­ja­vie­raat 1977- 2007

Vuosi	Luen­noit­si­ja­vie­ras	Maa	Vuosi	Luen­noit­si­ja­vie­ras	Maa
1979	Marie ja Moses Laufer	Englanti	1992	Joyce McDou­gall	Ranska
1980	Hyatt Wil­liams	Englanti	1994	Kerry Kelly ja Jack Novic­kOtto ja Pau­line Kernberg	USAUSA
1981	Anne-Marie Sand­ler	Englanti	1996	Marie ja Moses Laufer	Englanti
1982	Otto ja Pau­lina Kernberg	USA	1997	Janine Chas­sequet Smirgel	Ranska
1983	N.O.T. Temple,M. Mor­rice, J. Milligan	Englanti	1998	Rolf San­dell­Kerry Kelly Novick ja Jack Novick	Ruot­siUSA
1984	Mar­tien Kooyman	Hol­lanti	1999	Irene Matt­his	Ruotsi
1985	Otto ja Pau­lina Kernberg	USA	2000	Joyce McDou­gall	Ranska
1986	Joyce McDou­gall	Ranska	2002	Otto Kern­berg	USA
1987	Marie ja Moses Laufer	Englanti	2003	Paul Ver­haeghe	Bel­gia
1988	Aaron Ess­man	USA	2004	Leon Wurm­ser	USA
1989	Wells Goodrich	USA	2005	Kerry Kelly ja Jack Novick2005 Paul Verhaeghe	USA­Bel­gia
1990	Vamik Vol­kan	USA	2006	Phi­lippe Jeam­met­Lewis Aron	Rans­kaUSA
1991	Derek Mil­ler	USA

Vie­ras­kie­lis­ten esi­tyk­sien ja työ­noh­jauk­sien tulk­kaus oli alku­vai­heen suuri käy­tän­nön ongelma ulko­mais­ten aisan­tun­ti­ja­vie­rai­lu­jen ohjel­mien toteut­ta­mi­sessa. Enem­mistö semi­naa­rien osa­not­ta­jista toi­voi esi­tys­ten tulk­kausta. Yhdis­tyk­sen jäse­nis­töstä löy­tyi tässä tilan­teessa erin­omai­sia simul­taa­ni­tulk­keja. Ritva Leh­vo­nen ja Har­riet Hag­man tulk­ka­si­vat simul­taa­nisti lukuis­ten ulko­mais­ten esiin­ty­jien teks­tit monien vuo­sien aikana saa­den myö­hem­min tai­ta­viksi seu­raa­jik­seen Jari Sink­ko­sen ja Jukka Mäke­län sekä Irja Kantasen.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen semi­naa­rit Lääkäripäivillä

Yhdis­tys on pyr­ki­nyt välit­tä­mään nuo­ri­sop­sy­kiat­riaa kos­ke­vaa tie­toa myös muille kuin var­si­nai­sesti nuo­ri­sop­sy­kiat­rian alalla toi­mi­ville. Koko lää­kä­ri­kun­nalle tar­koi­te­tuilla vuo­sit­tai­silla Lää­kä­ri­päi­villä (aiem­min Lääketiede-tapahtuma) yhdis­tys on jär­jes­tä­nyt 20 puo­len päi­vän semi­naa­ria vuo­sina 1981 – 2007 (tau­lukko 14.)

Tau­lukko 14.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen semi­naa­rit Lää­kä­ri­päi­villä 1981 – 2007

Vuosi	Ohjel­man otsikko	Puheen­joh­taja	Yhdys­hen­kilö
1981	Nuo­ren seksuaalineuvonta	Kari Pylk­kä­nen	Sakari Erko
1982	Nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian erityispiirteet	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1983	Nuo­ret ja laitoshoito	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1985	Nuori ja ruoka	Veikko Aal­berg	Seppo Mäki­nen
1985	Koulu ja nuor­ten mielenterveys	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1986	Nuo­ren psyyk­ki­set varaosat	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maaAUK
1988	Suo­ma­lai­sen esty­nei­syy­den koh­ta­loita nuoruusiällä	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1989	Nuo­ruusiän kehi­tys­vaihe aikui­suu­den ter­vey­den perustana	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1990	Lap­sen ja nuo­ren psy­ko­so­si­aa­li­nen elinympäristö	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa, Eeva Sierla, Leena Katila
1991	Las­ten ja nuor­ten mie­len­ter­veys ja muut­tuva maailma	Eeva Sierla, Kari Pylkkänen	Kari Hauk­ka­maa
1992	Nuo­ruu­den rajat	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1993	Mies­nä­kö­kulma nuoruusikään	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1994	Hoi­don tarve ja sen koh­taa­mi­nen nuorisopsykiatriassa	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1995	Mie­len ja maa­il­man rea­li­tee­tit nuoruusiällä	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
1999	Nuor­ten tuhoavuus	Kari Pylk­kä­nen	Kari Hauk­ka­maa
2002	Rak­kau­den monet kasvot	Ilpo Lahti	Ilpo Lahti
2003	Vihan hedel­mät – aggres­siosta ja sen kohtaloista	Ilpo Lahti	Ilpo Lahti
2005	Täy­del­li­syy­den tavoit­telu – riit­täkö enää mikään	Ilpo Lahti	Ilpo Lahti
	Toi­voin ja epä­toi­von rajalla – lää­kä­rin työn ydinaluetta	Ilpo Lahti	Ilpo Lahti
2007	Sek­su­aa­li­suu­den rie­mut ja kirot	Ilpo Lahti	Ilpo Lahti

Semi­naa­reista 17 on ollut Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen yksin jär­jes­tä­mää, 1 yhdessä Psy­kiat­riyh­dis­tyk­sen kanssa ja 2 yhdessä Las­tenp­sy­kiat­riyh­dis­tyk­sen kanssa. Osa­not­ta­ja­määrä vaih­del­lut yleensä 100-200 hen­gen välillä.

Toi­men­pi­teet nuorisopsykoterapia-koulutuksen kehittämiseksi

Yhdis­tys lin­jasi jo perus­ta­mis­vai­heessa tavoit­teek­seen pitää 2 ker­taa vuo­dessa jäse­nis­tölle tar­koi­te­tut kou­lu­tus­päi­vät, joi­den sisäl­lön pää­alu­eeksi valit­tiin nuo­ruusi­käis­ten psy­ko­te­ra­piaa sivua­vat kysy­myk­set. Yhdis­tys toteutti Suo­men ensim­mäi­sen nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian kou­lu­tus­oh­jel­man vuosina1980-1982. Kou­lu­tuk­seen oli enem­män haki­joita       (119) kuin voi­tiin ottaa mukaan (90). Kak­si­vuo­ti­nen kurssi muo­dos­tui kah­desti vuo­dessa pidet­tä­vistä teo­ria­päi­vistä ja kaksi ker­taa kuu­kau­dessa toteu­te­tusta ryh­mä­työ­noh­jauk­sesta. Kurssi jaet­tiin 15 ryh­mään, joita kokoon­tui Hel­sin­gissä, Turussa, Oulussa ja Vaa­sassa. Kurs­sia koh­taan tun­nettu laaja kiin­nos­tus osoitti, miten suu­reksi nuor­ten parissa työs­ken­te­le­vät koki­vat psy­ko­te­ra­peut­ti­sen osaa­mi­sen tar­peen. Jotta suu­reen kou­lu­tus­tar­pee­seen voi­tai­siin vas­tata riit­tä­vän pit­kä­jän­tei­sesti, yhdis­tys päätti perus­taa eril­li­sen orga­ni­saa­tion, Nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pia­sää­tiön huo­leh­ti­maan nuorisopsykoterapiakoulutuksesta.

Nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pia­sää­tiö

Yhdis­tys perusti Nuorisopsykoterapia-säätiön  1981 “tuke­maan psy­koa­na­lyyt­tista ja psy­koa­na­lyyt­ti­sesti orien­toi­tu­nutta tut­ki­musta ja hoi­toa sekä psy­koa­na­lyyt­ti­sesti orien­toi­tu­nutta psy­ko­te­ra­peut­tista kou­lu­tusta”. Yhdis­tys lah­joitti sää­tiölle 100.000 mk:n perus­pää­oman. Sää­tiön sään­nöt ja sää­de­kir­jan alle­kir­joit­ti­vat Tor-Björn Hägglund ja Kari Pylk­kä­nen. Sää­tiön ensim­mäi­seksi puheen­joh­ta­jaksi valit­tiin Tor-Björn Hägglund.

Yhdis­tyk­sen hal­li­tus kaa­vaili perus­ta­mis­vai­heessa hyvin läheistä yhteis­työtä sää­tiön ja yhdis­tyk­sen kes­ken siten, että molem­milla olisi osin ris­tik­käi­nen hal­linto. Yhdis­tys hankki myös­kin perus­ta­mis­vai­heessa sää­tiölle oman talon  Pasi­lasta, Lean­katu 5. Yhdis­tys myös tuki tämän van­han puu­ta­lon talon vaa­ti­mia kor­jauk­sia yhteensä 40 00 mk:n avustuksilla.

Viisi vuotta perus­ta­mi­sensa jäl­keen, vuonna 1986 sää­tiön hal­li­tus muutti oikeus­mi­nis­te­riön hyväk­sy­mällä sään­tö­muu­tok­sella Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen laa­ti­mat sään­tönsä siten, että sää­tiön perus­ta­neen Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen edus­tus sää­tiössä lak­kasi. Tämän jäl­keen sää­tiön ja yhdis­tyk­sen yhteis­työ on ollut vähäistä. Sää­tiön neli­vuo­ti­sen nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian kou­lu­tus­oh­jel­man oli v. 2002 suo­rit­ta­nut jo yli 100 henkilöä.

Nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian ope­tus Latviassa

Vuonna 2005 yhdis­tys käyn­nisti yhteis­työssä Stra­di­nan yli­opis­ton kanssa nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­pian kou­lu­tus­oh­jel­man 21 lat­via­lai­selle psy­kiat­rille ja psy­ko­lo­gille Rii­assa.  Yhdis­tyk­sen nimeä­mänä kou­lu­tuk­sen opet­ta­ja­kun­nan joh­ta­jana on toi­mi­nut Kari Tuh­ka­nen. Kou­lu­tus antaa itse­näi­sen nuo­ri­sop­sy­ko­te­ra­peu­tin valmiudet.

Yhdis­tyk­sen julkaisutoiminta

Toi­min­tansa alku­vuo­sina yhdis­tys panosti hyvin vah­vasti nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen kir­jal­li­suu­den tuot­ta­mi­seen suo­meksi. Yhdis­tyk­sen vuo­si­kir­joina ja jul­kai­susar­jan kir­joina on jul­kaistu yhteensä 10 kir­jaa. Yhdis­tys on myös tuke­nut Veikko Täh­kän kir­jan Mind and its Treat­ment suo­men­nok­sen toi­mit­ta­mista (1996) sekä Matti Brum­me­rin ja Hen­rik Enc­kel­lin toi­mit­ta­man kir­jan Las­ten ja nuor­ten psy­ko­te­ra­pia kään­tä­mistä viron kielelle.

Tau­lukko 15.

Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen tuot­ta­mat kirjat

Kir­ja­sarja	Teki­jät	Kir­jat
Vuo­si­kir­jat	Tor-Björn Hägglund, Mar­jatta Kata­ja­mäki, Vappu Tai­pale, Kari Pylkkänen	1979 Nuo­ruus vai hulluus1980 Naida vai palaa1981 Luoda vai lyödä
Vuo­si­kir­jat	Tor-BjörnHägglund, Kari Pylk­kä­nen, Mar­jatta Katajamäki	1983 Itse­tunto vai itseuho
Vuo­si­kir­jat	Tor-Björn Hägglund, Gus­tav Amnell, Veikko Aal­berg, Kari Pylkkänen	1985 Kasvu ja kehitys
Yhdis­tyk­sen julkaisusarja	Kari Pylk­kä­nen, Tor-Björn Hägglund,Vappu Tai­pale, Anja Pulk­ki­nen, Esko Varilo, Sakari Erko	1981 Mitä Se on? Nuor­ten ja aikuis­ten sukupuolitietous
Yhdis­tyk­sen julkaisusarja	Vesa Man­ni­nen	1991 Pojan polku, isän tie
Yhdis­tyk­sen julkaisusarja	Vesa Man­ni­nen	1992 Tyttö, nai­nen, naisellisuus
Yhdis­tyk­sen julkaisusarja	Vesa Man­ni­nen	1993 Tyy­dy­tys ja tyytymys
Yhdis­tyk­sen juhlakirja	Veikko Aal­berg, Irja Kantanen	2007 Vie­rai­den ääniä

Vuonna 2004 yhdis­tys avasi omat koti­si­vut inter­ne­tissä osoit­teessa www.nuorisopsykiatrinen-yhdistys.org.

Apu­ra­hat

Aivan toi­min­tansa alusta yhdis­tys on jaka­nut apu­ra­hoja, jotka ovat koh­den­tu­neet nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­seen tut­ki­muk­seen, psy­ko­te­ra­pia­kou­lu­tuk­seen ja muu­hun kou­lu­tuk­seen. Tut­ki­mus­a­pu­ra­hoja on pyritty  jaka­maan  var­sin­kin aloit­te­le­ville tut­ki­joille. Matka -apu­ra­hoja on myön­netty kou­lu­tuk­sen mat­ka­kus­tan­nuk­siin niille, jotka jou­tu­vat mat­kus­ta­maan pit­kiä mat­koja saa­dak­seen kou­lu­tusta. Näin on pyritty kaven­ta­maan alu­eel­li­sia eroja  kou­lu­tuk­sen saatavuudessa.

Lopuksi

Nuori ei ole lapsi eikä aikui­nen. Tämä on ollut suo­ma­lai­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kehi­tyk­sen avain­sa­noma,  joka on Suo­messa toteu­tu­nut myös pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­sen tasolla. Nuo­ruusikä on saa­nut tun­nus­tuk­sen omi­nais­piir­teil­tään eril­li­senä kas­vun ja kehi­tyk­sen kau­tena, jonka ongel­miin tulee voida erikoistua.

Nuor­ten hyvä psy­kiat­ri­nen hoito on etsi­nyt tie­tään ja roo­li­aan ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­jär­jes­tel­mässä uutena toi­mia­lana. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys on kul­ke­nut nopean muu­tok­sen ja kehi­tyk­sen etu­lin­jassa kehit­tä­mällä uuden alan kou­lu­tusta ja toi­min­nan sisäl­töjä ja luo­malla lin­joja sel­lai­sen pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kehit­tä­mi­seksi, joka aidosti koh­taa  nuo­ren väes­tön tar­peet ja tuot­taa  lisää terveyttä.

”Cin­de­rella Ser­vices” on termi, jota on usein käy­tetty kuvaa­maan psy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­tel­mien ongel­mal­lista ase­maa ter­vey­den­huol­lossa. Kuvaus sopii hyvin myös nuor­ten psy­kiat­ri­siin pal­ve­lui­hin yleis­maa­il­mal­li­sesti. Suo­messa nuor­ten psy­kiat­ria on kehit­ty­nyt kui­ten­kin var­sin voi­mak­kaasti vaa­ti­mat­to­mista läh­tö­koh­dis­taan, ja tässä kehi­tyk­sessä Suo­men  Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sen yhdis­tyk­sen tekemä työ on ollut mer­kit­tävä. Voimme olla ylpeitä yhdis­tyk­ses­tämme ja suo­ma­lai­sen nuo­ri­sop­sy­kiat­rian tuh­ki­mo­ta­ri­nan toteu­tu­mi­sesta niin kuin se on tapahtunut.

Kir­jal­li­suutta:

Lauk­ka­nen E, Pylk­kä­nen K, Har­ti­kai­nen B, Luo­to­niemi M, Julma K, Aal­berg V. A new prio­rity in psyc­hiatry: Focused ser­vices for ado­lescents. Nor­dic Jour­nal of Psyc­hiatry 2003; 57: 37 -44.

Lauk­ka­nen E, Luo­to­niemi M, Leh­to­nen J: Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen hoi­to­jär­jes­telmä tänään. Suom lääk lehti 51:2745-2748, 1996

Lauk­ka­nen E. ym. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­aan pal­ve­lut lisään­ty­neet mutta eivät riitä kat­ta­maan suurta tar­vetta. Suo­men Lää­kä­ri­lehti 1999; 54:3949-3955.

Lää­kin­tö­hal­li­tus. Psy­kiat­ri­sen ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­nen. Työ­ryh­mä­mie­tintö 1977.

Lää­kin­tö­hal­li­tus. Las­tenp­sy­kiat­ri­sen ter­vey­den­huol­lon kehit­tä­mi­nen. Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen työ­ryh­mä­mie­tin­töjä Nro 1, 1982.

Lää­kin­tö­hal­li­tus: Nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mat ja ter­vey­den­huolto. Lää­kin­tö­hal­li­tuk­sen työ­ryh­mien mie­tin­töjä Nro 3, Hel­sinki 1987.

Pylk­kä­nen K, Tähkä V, Pulk­ki­nen E, Aal­berg V, Amnell G (1993): Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria, Suomi ja Euroo­pan yhteisö. Suo­men lää­kä­ri­lehti 1993; 48:33.

Pylk­kä­nen K. Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria Suo­messa ja Euroo­passa. Kat­saus nuo­ri­sop­sy­kiat­rian his­to­ri­aan Suo­messa ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian kou­lu­tuk­sen ase­maan Euroo­pan Unio­nissa. Suo­men lää­kä­ri­lehti 1998;53:1261-1267.

Mie­len­ter­veys­työn komi­tean mie­tintö. Kom. M. 1984:17, Helsinki.

Ope­tus­mi­nis­te­riö: EU-erikoislääkärityöryhmän muis­tio. Ope­tus­mi­nis­te­riön muis­tioita 1996:31.Helsinki 1996

Piha J: Suo­men lää­kä­ri­leh­den pää­kir­joi­tus, Suom. lääk lehti 48: 1993

Pylk­kä­nen K, Tähkä V, Pulk­ki­nen E, Aal­berg V, Amnell G (1993): Nuo­ri­sop­sy­kiat­ria, Suomi ja Euroo­pan yhteisö. Suom lääk lehti 48:33: 1993

Pylk­kä­nen K, Pöl­lä­nen R, Upanne M: Psy­ko­te­ra­pia Suo­messa. Sta­ke­sin oppaita 29, Saa­ri­järvi 1995.

Pylk­kä­nen K. Psy­kiat­rian pal­ve­lu­jär­jes­telmä. Kir­jassa Lönn­qvist J. ym. (toim) Psy­kiat­ria, 705-745.  Hämeen­linna: Kus­tan­nus OY Duo­decim; 2001.

Pylk­kä­nen K. Hoi­to­ta­kuu nuo­ri­sop­sy­kiat­riassa. NUOTTA-projektin lop­pu­ra­portti. Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riö, Sel­vi­tyk­siä 2003:13.

Pylk­kä­nen K. Nuor­ten psy­kiat­ris­ten hoi­to­ket­ju­jen ongel­mat. Suo­men lää­kä­ri­lehti 2004;59:2941-2947.

Pylk­kä­nen K. Pakko ja nuori mie­len­ter­veys­po­ti­las. Suo­men lää­kä­ri­lehti 2005;60:2103-2107

Val­tio­neu­vos­ton ase­tus 1282 mie­len­ter­veys­a­se­tuk­sen muut­ta­mi­sesta 28.12. 2000.

Pylk­kä­nen K. Nuo­ri­sop­sy­kiat­rian­ke­hi­tys Suo­messa. Kir­jassa Lauk­ka­nen E ym. (toim) Nuor­ten  psyyk­kis­ten ongel­mien koh­taa­mi­nen. Kus­tan­nus Oy Duo­decim 2006.

Suo­men nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­nen yhdis­tys. Toi­min­ta­ker­to­muk­set ja pöy­tä­kir­jat 1977-2007

Yli­op­pi­lai­den ter­vey­den­hoi­to­sää­tiö. Läpi­va­lai­susta läpi­ko­tai­seksi. Yli­op­pi­lai­den ter­vey­den­huol­lon kuusi vuosikymmentä.1932-1992. Rauma 1992.